MARTAN SA-SEURANTA

Viribus Unitis Angerona "Martta"
Synt. 1.6.2004, narttu
SA diagnosoitu biopsialla marraskuussa 2008

Martan seurantaa päivitetään ajoittain. Pyrin samalla kirjoittamaan mahdollisista hoidoista ja ruokinnasta.

Pentuaika

Martta syntyi ensimmäisenä 5 pennun pentueeseen. Heti alkuun Juno-emo nappasi napanuoran pois, ennen kuin se oli kuivunut ja arvasin, että se johtaa napatyrän syntyyn. Ja niinhän siinä kävi. Napatyrä oli pieni kooltaan, eikä haitannut koiraa mitenkään. Päätin kuitenkin leikkuuttaa sen pois ennen astutusta, ettei vaan mitään kävisi sen suhteen, jos tuloillaan olisikin iso pentue. Napatyrä leikattiin toukokuussa 2006. Mahaan tuli vain pari tikkiä, koska tyrä oli niin pieni. Tyrä sisälsikin vain kudosnestettä.

Martta oli ensimmäiset vuotensa ulkokoira. Se asusti tarhassa kahden muun akitanartun kanssa. Tarhassa ei ollut sähköä, joten koppi oli vain hyvin eristetty. Martalla oli aina ollut erittäin tuuhea turkki, joten kylmien säiden kanssa ei ollut koskaan ongelmia. Martta suorastaan nautti ulkona olemisesta.

Martan terveyshistoria ennen astutusta oli äärimmäisen hyvä, ei edes pientä punoitusta varpaiden välissä. Astutuksen aikaan tietoon tuli Martan velipuolen sairastuminen SA:han. Päätin kuitenkin astuttaa Martan, sillä korviini ei ollut kantautunut SA:ta (tai UDS:ää) emän puolelta.

Astutusmatka ja synnytys

Martta astutettiin rankan matkan päätteeksi Espanjassa nuorella uroksella, kesällä 2006. Tuolloin Martta oli juuri täyttänyt 2 vuotta. Matka tuotti tulosta ja ilokseni 7 pentua näki päivänvalon loppukesästä 2006. Niin synnytys kuin kantoaikakin meni moitteitta. Martta oli erinomainen äiti ja hoiti pentunsa alusta loppuun täysin itse. Pennut kasvoi ja kehittyi hyvin.

Synnytyksen jälkeen nartut pudottavat turkkinsa ja imetyksen takia nisät roikkuu pahasti. Kuntoutus alkoi kun pennut olivat muuttaneet omiin koteihinsa. Pentujen luovutusaika sattui loppusyksylle, jolloin ilmat rupesi viilenemään. Martta palasi mammalomaltaan takaisin tarhaan. Koska tyttö oli pudottanut turkkinsa pentujen johdosta ja nisät olivat paljaana, sekä erityisen herkät, rupesi ne nopeasti kuivumaan. Rasvasin niitä, mutta Martta nuoli rasvat aina pois. Ja nisät ärtyi ennestään.

Talvi meni hyvin ja turkki kasvoi vahvana takaisin Martalle. Muttei kuitenkaan päälaelle. Iho siitä oli täysin kunnossa, mutta pohjavilla puuttui. Seuraavana kesänä 2007 suunnittelin toista pentuetta Martalle. Kävin eläinlääkärissä rokotuksilla ja kysyin eläinlääkärin mielipidettä päälaesta ja pennutuksesta. Hän oli ennenkin nähnyt synnyttäneellä nartulla paikallisia kohtia, joissa karva ei kasvanut niin hyvin. Tämä siis laitettiin hormonien piikkiin. Ennen kuin kerkesin astutusasioita pidemmälle järjestämään tuli tietoon Martan pojan sairastuneen UDS:ään. Tämän johdosta pentuhaaveet hälveni.

Kesä 2007 ja elämän muutos

Kesällä 2007 Martan ja äitinsä Junon elämä muuttui ulkotarhasta kerrostalokoiraksi. Tottuminen sisällä olemiseen kävi ongelmitta. Etenkin Juno nautti sydämensä kyllyydestä seurasta ja sisällä olemisesta. Marttakaan ei valittanut. Kuuma siellä tosin oli, joten sisälle hankittiin puhallin, joka jätettiin huutamaan päiväksi kun olimme töissä.

Ensimmäiset ongelmat

Syksyyn 2008 saakka Martta oli voinut erittäin hyvin. Päälaella oli yhä edelleen pohjavillat kadoksissa, mutta koska mitään muita oireita ei ollut, niin en lähtenyt asiaa sen enempää tutkimaan taikka miettimään. Syksyllä kuitenkin tuli eteen ensimmäinen ja todella raju allerginen reaktio. Olin ensimmäistä kertaa ostanut possun sisäelimiä ja annoin niitä koirille. Seuraavana päivänä Martta "räjähti". Peräaukon ympäriltä kaikkosi kaikki karvat ja se punotti vahvasti. Lisäksi mahasta ja nivusista Martta nuoli ihon paljaaksi. Muutoinkin koira oli aivan kuin tulessa; se vain läähätti, eikä rauhoittunut ollenkaan. Rupesin hoitamaan tilannetta homeopaattisesti. Sillä sainkin avun ja koira rauhottui normaaliksi parin päivän kuluessa. Tuolloin en ollut varma mikä ruokinnassa tilan aiheutti, sillä olin ostanut muutamia aineksia ensimmäistä kertaa ja tietenkin hölmönä antanut niitä kaikkia peräkkäisinä päivinä. Lopetin niiden kaikkien annon saman tien.

Homeopaatia, kohtutulehdus

Loppusyksystä 2008 menin homeopaatille Helsinkiin näyttämään koiraa ja Martalle aloitettiin hoito. Tuo hoito tepsi paremmin kuin hyvin ja talvella 2008-09 Martta oli saatu täysin kuntoon. Ennen homeopaatille menoa oli Martalla edelleen päälaki pohjavillaton ja lisäksi siihen oli ilmestynyt pieniä rupia. Martta raapi päätään jonkin verran, iho ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa rikki. Lisäksi mahanalunen ja nivuset ei olleet palautuneet kunnolla aiemmasta allergisesta reaktiosta.

Loppuvuodesta 2008 Martalle tuli voimakas kohtutulehdus, joka leikattiin (eli kohtu poistettiin) marraskuun lopulla. Koska Martalle oli vastaikää ilmestynyt hilsettä alaselkään päätin otattaa samalla nukutuksella biopsiat SA:n varalta.
Leikkaus meni mainiosti ja koira parani huimaa vauhtia. Kipulääkkeitäkin tarvitsi syöttää vain 2 päivän ajan. Kauluria en pidä koirilla, jos ei sitä ehdottomasti tarvita. Martalla ei ole tapana puuttua haavoihin, joten tikkien suojana ei ollut mitään. Parantuminen kävi nopeasti ja haava oli siisti koko ajan. Noin puolentoista viikon kuluttua leikkauksesta sain biopsian tulokset, ja ikäväkseni ne kertoi Martalla olevan SA:n. Karvatuppi oli joko tuhoutunut kokonaan tai sitä ympäröi raju tulehdus. Päältä katsottuna hyvinkin toivoin, ettei kyseessä olisi ollut SA, sillä varsinaisia SA:n oireita ei Martassa ollut. Lähtökohta biopsialle ei ollut paras, sillä Martalla oli ruokinnasta johtuen raju tulehdus vatsassa. Ja siitä kohdin oli eläinlääkäri ottanut yhden biopsioista.

Joulun 2008 tienoilla Martta aloitti karvanlähdön. Hilse, jota oli ilmestynyt alaselkään, oli kadonnut. Martta oli hieman laikukas alaselästä, josta kuitenkin iho täysin kunnossa. Karvaa lähtee kunnolla, mutta sillä erolla alaselkään, ettei karvan tyvessä ole ihosolukkoa mukana. Pidänkin tätä nyt normaalina karvanlähtönä. Sehän selviää hiljalleen, alkaako karva kasvamaan takaisin, vaiko ei. Martan päässä on taas rupia, jotka on olleet siellä leikkauksesta lähtien. Nyt kuitenkin häviämässä hiljalleen. Hoitona tällä hetkellä kevyt homeopatia. Ruokinnassa annan ruusunmarjajauhetta C-vitamiinin saamisen takia. Harkinnassa on myös jonkun hyvän öljyn osto, jolla pesisin Martan mahan, joka on edelleen kalju ja kuiva steriloinnista.

Martan lyhytkarvaisella pojalla todetaan iho-oireita. Koira on jo aiemmin leikattu palleissa tiuhaan esiintyvien iho-oireiden takia ja nyt pelätään SA:ta. Biopsiat otetaan myöhemmin.

Vanhin koiristani, Jasmin (Palokin Momo Inu), reagoi muuttoon tarhasta ja omakotitalon rauhallisuudesta kerrostalon pieneen sisätilaan pudottamalla karvojaan. Jasmulla on vahva SA-tausta, joten aluksi luulin sille SA:n puhjenneen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan turkki kasvoi takaisin. Jasmulla ei ole koskaan ollut ongelmia ihonsa kanssa, eikä niitä ollut nytkään.

Vertauskuva Jasmun stressin aikaan saannokseen:

Helmikuu 2009

Hilseet ja kaikki muutkin iho-oireet ovat poissa ja turkki kasvaa kohisten. Koira on täydessä turkissaan, vain päälaki on (kuten ennenkin) ohuemmassa karvassa, kuitenkin ilman mitään iho-oireita. Koko tämän ajan koira on ollut pirteä ja leikkisä.

Muutosta on tapahtunut hieman ruokavaliossa, joka koostuu nyt lampaasta, kalkkunasta, broilerista, ankasta ja kalasta (lohi). Luina on nyt ollut vain broilerin siipiä ja kauloja. Soseita en ole saanut tehtyä pitkään aikaan. Lisänä annoin tehokuurin biotiinia (agrimarketista ostettua jauhetta), sekä kalaöljyä kennelrehulta. Näitä lotrasin kunnolla ruoan sekaan.

Maaliskuu 2009

Koira on päässyt lihomaan. Turkki on äärimmäisen upeassa kunnossa ja kiiltävä. Ruoka edelleen lintupohjainen. Lisänä silloin tällöin biotiinia ja kalaöljyä. Mitään muuta hoitoa koira ei saa.

Mikon, Martan elossa olevan pojan iho on alkanut hilseilemään ja biopsiat on otettu. Oireet on hyvin yhtenevät Martan kanssa, mutta englannista saapuneen patologin lausunnosta käy ilmi, ettei kyseessä ole SA! Sillä kaikista viidestä kohdasta otetuissa ihopaloissa on talirauhaset paikallaan. Tuloksena Mikolla vain paikallinen karvatupentulehdus. No, väkisinhän tämä diagnoosi sai mietityttämään Martan diagnoosin oikeellisuutta. Martalla oli kuitenkin biopsian ottoaikana silmin nähtävissä tulehdus ruoasta johtuen, ja tuloskin oli "jostain talirauhaset puuttuu, jossain on tulehdus ja jossain ne on kaikki tallella". Ajatus on, että otatan joskus hamassa tulevaisuudessa Martan biopsiat uudelleen ja vertaan tulosta ensimmäiseen.

Elokuu 2009

Martta vaihtoi turkkinsa keskikesällä, eikä oikeastaan ole saanut sitä päätökseen vieläkään. Kuumat kelit verottaa, eikä turkki ole kokonaan tippunut, joskaan ei myös kasvanut takaisin. Periaatteessa kunnossa ei siis muutosta, mutta ns. juice on lähtenyt leviämään ja saanut rupea. Martan päälaki on kauttaaltaan rupinen ja iho koppurainen sekä kutiseva. Ruvet ja aluskarvattomuus on lähtenyt etenemään ja on nyt jo niskassa saakka. Joitain hilseileviä pikkukohtia löytyy alaselästä sekä kyljistä, muttei mitään vakavaa.

Kokeilin ensimmäistä kertaa öljykylvetystä niin, että pesin Virbacin shampoolla koiran ja sotkin shampoon sekaan vauvaöljyä. Annoin koktailin vaikuttaa noin 5 minuuttia turkissa, jona aikana Martta sai pienen luun pureskeltavaksi. Sitten huuhdoin aineet kunnolla pois.

Turkki on edelleen yhtä hyvä kuin ennenkin - öljypesu ei tuonut tähän muutosta. Mutta selvä etu pesusta oli nisille. Nisät Martalla erittää jotain tummaa eritettä ja sitten tuo erite kuivuu ja kovettuu nisien ympärille. Mitkään rasvailut tms. ei ole auttanut mitenkään tähän, mutta öljyn vaikutus sai kovettumat irtoamaan hellästi. Mahtava homma!

Syksy - talvi 2009

Martan kunto, iho ja turkki on pysynyt hyvänä. Mitään erikoista ei olla tehty, eikä ruokintaa ole muutettu. Oikeastaan ainut negatiivinen asia on lihominen!

Elämään tuli suuri muutos loppusyksystä kun meille muutti uusi pentu. Totuttelua asia vei, mutta ilman ongelmia Martta ja Juno hyväksyivät pennun taloon. Joulun jälkeen muutokset jatkui, sillä Juno muutti toistaiseksi vanhempieni luo. Martta on ottanut tavakseen vartioida silmä tarkkana mitä pentu tekee. Ja jos joku koira sitä lähestyy, niin alkaa heti Martta toimimaan kertoakseen kenen pennusta oikein on kyse. Martan iho ei ole oireillut tästä mitenkään, eikä turkissa ole muutoksia.

Maaliskuu 2010

Martan turkki on kuosissaan, kuten se on jo pitkään ollutkin. Maaliskuun loppupuoli oli aivan kaameaa aikaa koiranulkoilutusta ajatellen. Asuinympäristön takia muutin pariksi viikoksi pois kotoa. Koirat tietysti seurasi mukana. Sen parin viikon ajan, joka "vieraisilla" viivyttiin, Martta sai olla emänsä kanssa, jonka kanssa tuntuu olevan läheinen. Tilanne oli kuitenkin aivan erilainen, vaikkakin tutussa ympäristössä, verrattuna normaaliin elämään. Ja tämä sai aikaan päälaen karvojen ohentumisen. Tällä hetkellä Martan päälaki on huonoimmillaan mitä se kait on ikinä ollutkaan, karvoja ajatellen. Iho sen sijaan on täysin moitteettomassa kunnossa, mikä ei ole uutta.

Turkki Martalla on oikein hyvä, lukuun ottamatta päälakea. Sen hoitoon aloitin tuhdin kalaöljy- ja biotiinikuurin. Näillä on ennenkin päälaki saatu parempaan kuosiin. Painoa on saatu hivenen pudotettua lenkkien lisäämisellä.

Toukokuu 2010

Martta vaihtaa turkkiaan, muttei näytä siltä päälle päin. On ihan samanlainen turkinvaihtaja kuin äitinsäkin. Päälaessa ei ole muutosta sitten maaliskuun.

Syys-lokakuu 2011

Kesä meni moitteitta, mutta syyskuun puolen välin jälkeen alkoi iho pitkästä aikaa reagoida. Nyt lokakuun alussa päälaki on aivan rupinen, vatsassa ja nivusissa on pieni tulehdus ja Martta nuolee ihoaan sieltä. Lisäksi turkki tippuu koko ajan ja talista johtuvia "rupia" on tullut alaselkään. Talia jää käsiin, kun koiraa rapsuttaa (sormet jää valkoisiksi).

Aloin lisäämään ruokaan reilusti kalaöljyä omegojen takia, oluthiivaa (B-vit.) ja kalanmaksaöljyä (A ja D-vit.). Jo tämä pieni muutos on tehnyt sen, että tulehdus on hävinnyt ihosta ja jotenkin kuonon iho on parempi, vaikkei siinä sinällään ollutkaan oireita. Silti tuntuu, että iho ei kuulla karvojen alta. Aion myös käydä eläinlääkäriltä Virbacin shampoota ja jotain öljyä talin irrottamista varten. Öljykylvetys on tuonut suunnattomasti apua rupien irrottamiseen aiemmilla kerroilla.

Tää aika taas tuntuu olevan sitä aikaa, kun kaikki iho-oireiset reagoivat. Ei siis pelkät SA-koirat, vaan allergikot yms. myös. Hivenen jännittää, että mitä oireita Martta näyttää meille kun ihan piakkoin sillä on edessään iso muutto uuteen kaupunkiin. Kaikki tuttu jää taakse, mutta onneksi on Maia koirakaverina mukana.

Kesä - syksy 2012

Muutto ei yllättäen tuonutkaan sen suurempia ihmetyksiä koirissa. Molemmat suhtautui hyvin, vaikka muutos mm. päivän pituudessa oli huomattava. Sen sijaan keväällä juoksin pitkin ja poikin Suomea pentuprojektien perässä. Pentuja kävi yksi jos toinenkin meillä kotona olemassa pari yötä ennen muuttoa uuteen kotiinsa, ja tämä projekti ja kostea kesä toi Martalle hilsettä. Turkki on ok, mutta hilsettä on mahassa paljon, sekä vähän selässä. Suurin ongelma on se, että Martta raapii hulluna mahaansa, joka siis kutiaa vietävästi.

Kesän ensioire oli märkivä varvasväli, joka hoitui kätevästi desinfioinnilla ja talkilla. Ongelma oli päivässä saatu haltuun. Tuolloin hilsettä oli ihan kevyesti ja pesin Martan kerran. Nyt kun hilsettä on laajalti mahassa, niin pesu täytyy uusia. Nyt kuitenkin tärkeintä on saada hilse hellävaraisesti irti, jotta kutina häviää. Iho noin muutoin on kunnossa, eikä tulehduksia ole missään.

Loppukesästä seurasi huonompi iho, hilsettä kauttaaltaan koirassa ja turkki aivan kuollutta ja putoili koko ajan. Kutina pysyi ja koira oli muutoinkin kehnossa kunnossa.

Nyt sitten pitkälle syksyyn mentäessä alkoi tilanne parantua ja turkki pysymään kuosissa ihon kera. Ja lokakuussa koira on aivan toinen! Selkeä parannus parempaan tapahtui naprapaattikäynnin jälkeen. Naprapatia olikin uusi tuttavuus, mutta ehdottoman suositeltava sellainen. Meillä kun on vielä niin hienosti asiat, että tuo samainen naprapaatti on myös homeopaatti. Martalla oli taas maha tulehtunut (punotti) ja naprapaatti antoi siihen laserhoitoa. Punoitus laski hoidon aikana!! Martalle oli kertynyt ikivanhan sterilointihaavan ympärille arpikudosta, joka suli hoidossa pois. Ja heti sen jälkeen alkoi kävelykin tuntumaan Martasta paremmalta. Ja nyt lokakuun lopussa turkissa ei enää näy oireita, ihokin on hyvässä kuosissa.

Ruokinnassa muutosta sen verran, että pitkästä aikaa on taas Kennelrehun ruoat käytössä. Käytännönsyistä ne on olleet paussilla vuoden (!), mutta ei enää!! Sitä parempaa lihaa en vaan mistää saa. Hinta-laatusuhde mieletön. Ja äärettömän hyvän kalaöljyn + lihojen myötä iho ja turkki vaan paranee. Lisänä myös sinkki.