Akitasta rotuna

RodustaHistoriaLuonneUlkonäköHoitoTerveysNäyttelytHarrastukset

Rodusta

Akita on saavuttanut arvostetun aseman Japanissa, jossa se on perheessä terveyden, varakkuuden ja hyvän onnen symboli. Rotu on lähtöisin Odaten ympärillä sijaitsevalta alueelta Akitan maakunnasta, Honsun saaren koillisosasta. Aiemmin rotu tunnettiin myös lähtöalueensa mukaan nimillä Odate inu tai Kazuno inu. Akita kehitettiin metsästys- ja vartiokoiraksi. Nykyisin koirat ovat perhekoiria ja harva käyttää rotua metsällä. Toki harrastuksena voi kokeilla melkein mitä vaan.

Lue lisää rodun alkuperästä artikkeleista etusivulta.

Historia

Akitan historiasta Akita ry:n sivuilla.

Luonne

Perusakitan luonne on rauhallinen, itsevarma. Hajontaa löytyy kuitenkin, toisten ollessa villimpiä ja toisten vieläkin rauhallisempia. Luonne tuo haasteita omistajalle eteen, sillä dominoivia nämä on lähes poikkeuksetta. Akitan kanssa täytyy ymmärtää, että koulutus on elämän a ja o. Jos akita ei tiedä paikkaansa kotonaan, se lähtee sitä selvittämään. Ja jos sille annetaan periksi, kuuluu sen luonteeseen mennä ylemmäs ja ylemmäs. Ja siitä saadaan kotia ja vieraita terrorisoiva koira! Eli jo pikkupennusta lähtien on akitan tiedettävä kuka määrää. Koulutuksella tarkoitan normaalielämän aakkosia, ei niinkään erinäisiä käskyjä.

Akitan tulisi olla vahvaluonteinen kaikin puolin. Ihanne akita on ylväs olemukseltaan sekä luonteeltaan. Se ei välitä pienistä äänistä mitä ulkona kuuluu. Akita vahtii melko paljon, joten ihan kuka vaan ei sisälle pääse. Ei ainakaan koiran yksin ollessa. Tämä täytyy huomioida kun kotona on akita. Jokainen koira tulisi totuuttaa vieraisiin sekä vielä lapsiin erikseen.

Junttikin tämä rotu on! Akita ei ole vilkkain rotu, eikä se aina yksinkertaisesti kehtaa tehdä liikaa asioita. Aina sen tekemättömyys ei siis johdu johtajuusongelmista, vaan yksinkertaisesti laiskuudesta ja junttimaisuudesta. Akita kyllä osaa ja oppii. Enemmänkin oppeja tarvitsee omistaja, joka oppii lukemaan koiraansa ja ymmärtämään sitä. Ei akita hyppää kuran sekaan puskaan sateella, mielummin se tulee sateenvarjon alle omistajan viereen. Akita myös palvoo omia ihmisiään ja puolustaa niitä "henkeen ja vereen". Toisten ihmisten tutustuttaminen akitaan on joskus haasteellista, joten tulisikin pyrkiä opettamaan heti alkuunsa kuinka vieraiden kanssa tulee käyttäytyä. Ns. omiksi ihmisikseen akita ei elämänsä aikana päästä kuin lähimmät perheenjäsenet. Kavereita voi kyllä olla vaikka tuhat. Akita on yhdenmiehen koira, joka näkyy siinä, että sillä on elämässään aina yksi ihminen ylitse muiden. Jopa perheen keskuudessa.

Hiljainen erakko

Akita on yleensä hiljainen. Se ennemmin ulvoo kuin haukkuu. Akita sopii ulkokoiraksi, vaikka sisällä useimmat asuvatkin. Vaikka akita pärjää Suomen talvet niin se ei ole arktinen rotu, joten mm. kopin eristeet on oltava hyvät ja mielellään kopin tulisi olla lämmitetty. Akita pärjää tarhakoirana, mutta tarvitsee ehdottomasti ihmiskontakteja, eikä sitä tule missään nimessä unohtaa tarhaan. Kuten ei mitään koiraa.

Akita ei ole ns. laumarotu. Omassa perheessä voi olla kaverikoira, mutta laumaa koiria akita harvoin kaipaa. Toiset yksilöt ovat todellisia erakkoja, eivätkä koskaan kaipaa koirakavereita. Tämä tekee akitasta usein myös vieraskoira-aggressiivisen, joka on hyvä tiedostaa.

Sukupuolien erot

Urosten ja narttujen välillä on eroja. Urokset on mahtailevampia ja suureleisempiä, mutta myös herkempiä. Nartut pitää hommat käynnissä ja onkin pomoja laumassa. Usein se syliin tunkeva akita onkin uros, eikä narttu. Ehkä nartut on tosikompia, mutta on lähes mahdotonta tuoda kotiin kahta akita urosta... Sitä voisi verrata kukkoihin. Sanonta "joka kanalassa on vain yksi kukko" on omiaan kuvaamaan akitauroksia. Akitan ollessa iso kooltaan, on myös lenkityksillä eroa narttujen ja urosten kesken. Vaikka nartut saattaa olla huomattavasti rankempia toisille koirille tositilanteissa, niin useimmiten ne pysyy helpommin kuosissa lenkeillä ym. tilanteissa. Uros sen sijaan saattaa lähteä ottamaan selvää kuka on kulman kingi. Perheelleen molemmat ovat erittäin rakastettavia, eikä perhe-elämään oikeastaan vaikuta onko talossa narttu vaiko uros. Yleisesti ottaen urokset ovat suurpiirteisempiä kuin nartut, kaikissa asioissa.

Muut ihmiset ja sosiaalisuus

Yleensä akitat tulevat toimeen vieraiden ihmisten kanssa. Koirista ei voi sanoa samaa. Harvemmin vieraat koirat hyväksytään, joskin aina silloin tällöin tulee vastaan koiria, joiden kanssa leikkipainit onnistuu. Ihmisiin akita suhtautuu usein melko välinpitämättömästi. Akitan tulisi antaa vieraan ihmisen koskea itseensä kun omistaja on paikalla. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla yliystävällinen ja hypätä syliin. Aggressiivisuus juontuu lähes aina epävarmuudesta. Näitäkin tapauksia akitoissa on, joskin se ominaisuus on pitkälti koulutuksella pois saatavissa.

Omista koiristani Jasmin ja Juno eivät ole pidättyväisiä, mutta Martta on. Esimerkiksi näyttelyissä tätä ei huomaa, sillä myös Martta antaa kopeloida tuomareitten itseään kun omistajana olen paikalla. Kotona taas Martta tykkää tietää missä kukakin on. Eikä sitä vieraat kovinkaan paljoa kiinnosta, mielummin se käy maaten ja on poissa jaloista. Juno ja Jasmin taas helposti kiertävät ihmisten luona hakemassa rapsutuksia. Kun niitä ei enää saa, lähtee Jasmin omiin oloihinsa ja Juno käy makaamaan yleensä lähelle, varpaiden päälle.

Perhepiirissämme ei ole lapsia, mutta joku noiden koirien pääkopassa kertoo lapsien olevan erilaisia kuin aikuisien. Jokainen koiristani tulee helposti toimeen lasten kanssa. Tosin Martta on epävarmempi lapsia kohtaan, jos ne huutavat ja riehuvat. Akitan omistajan tulee kuitenkin aina varautua kun paikalla on koira/koiria ja lapsia, ettei turhia vahinkoja pääse käymään.

Luonteen ongelmat

Ongelmat, joita rodun parissa on:
Dominoivuutensa takia erinäiset lenkitysongelmat on suht yleisiä (rähiseminen, hihnassa kiskominen, tappeluhalukkuus muita koiria kohtaan). Arkuutta esiintyy jonkin verran ja se yhdistettynä vahvaan luonteeseen ja tahtoon saa helposti aikaan ongelmia ihmisten kanssa, kuten murina/haukkuminen vieraille. Epävarma akita voi myös haluta pitää vieraitten kosketukset kaukana itsestään. Myös vahtiminen saattaa "mennä yli", jolloin akita ei päästä ihmisiä itsensä taikka perheensä lähelle = ylisuojeleva.

Vietit

Akita on yleensä riistaviettinen. Se lähtee hyvin helposti jäljestämään ja jänisten yms. perään metsässä ollessaan. Ajokoiraa siitä ei saa, sillä tämä hiljainen metsästäjä lähtee jänistä hakiessaan oman edun tavoittelemana. Sukupuolivietti on akitalla hyvin selvä. Urokset on uroksia, maskuliinisia kodin ja lauman puolustajia. Nartut taas on feminiinisiä perheen huoltajia.

Akitan nenätyöskentely on usein rauhallista, mutta erittäin tarkkaa. Harrastuksia ajatellen jäljestys varmaankin sopisi akitalle kaikista parhaiten. Miksei myös haku tai rauniotkin.

Koulutettavuus

Akita oppii hyvin helposti ja yleensä muistaa kaiken. Se uudelleen tekeminen voi olla hankalaa, muttei se tule siitä etteikö akita osaisi, vaan siitä ettei se halua. Tottelevaisuudesta on hyötyä akitalle, joka on niin vahva luonteeltaan, mutta omistajan on ymmärrettävä, että akita voi hyvinkin suorittaa tehtävät rauhallisemmin tai omalla tavallaan. Huumoria siis peliin, muuten harrastuksesta tulee painajainen.

Omien koirieni kanssa olen kokeillut tottelevaisuutta, agilityä, raunioita sekä jäljestystä. Tottelevaisuus oli harrastukseni monta vuotta Jasminen (vanhin) kanssa. Se tuli aikoinaan perheeseen harrastuskoiraksi. Käytiinpähän jopa muutamassa virallisessa tottelevaisuuskokeessakin, saaden joka kerta tuloksen! On kuitenkin niitä päiviä kun mikään ei onnistu, ja silloin on annettava koiralle lepopäivä. Agilityssa akita on varma ja tarkka suorittaja. Sen sijaan vauhtia siitä ei löydy kuten esim. bordercolliesta. Akita voi myös hyvin päättää, että joku rata on hänelle liian rasittava ja jättää leikin kesken. Yllätyksenä ei voi sanoa, että mielekkäimmät esteet ovat putki, keinu ja puomi ja vähiten miellyttävä hypyt. Raunioilla akitan hajuaistit pääsee toimintaan, mutta harvemmin akitan saa haukkumaan maalimiehen löydyttyä. Se voi myös etsiä maalimiehen ja sen jälkeen jatkaa haistelujaan muualle, jättäen maalimiehen "koloonsa". Kannattaa siis täälläkin olla ne hermot ja huumorintaju mukana ja jos harrastaminen todella kiinnostaa, kannattaa etsiä joku muu rotu kuin akita. Jäljestäminen sen sijaan saattaisi olla hyvinkin SE laji.

Toiset harrastaa talvisin suksilla vedättämistä. Akitalle laitetaan valjaat selkään ja se vetää ihmistä, joka tulee perässä suksilla. Tätä ei kaikki kuitenkaan suostu tekemään, vaan lopettaa siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa vetämään. Akita ei ole vetokoira, mutta toiset tykkää tehdä pieniä vetoharrastuksia keskenään.

Liikunta, virikkeet

Riippuu paljolti yksilöstä, mutta yleistäen akita on rauhallinen, joten se ei häiriinny vaikkei joka päivä pitkälle lenkille pääsisikään. Akita ei varsinaisesti tarvitse mitään suurempia virikkeitä, sille riittää lenkit joissa se pääsee haistelemaan (=käyttämään aivojaan). Akita tykkää olla perheen lähellä, vaikkei se jaloissa aina pyörikkään. Yksinoleminen ei yleensä ole akitalle mikään suuri juttu.

Urokset ovat usein suurpiirteisempiä ja innokaampia lenkkeiseuralaisia. Toiset nartut saattavat olla aika luupäitä sille päälle sattuessaan. Niitä tuntuu myös hormonit pyörittelevät, ja toisinaan nartut "loukkaantuu" ihmisille. Se näkyy helposti mököttämisenä, sekä haluttomuutena lenkkeillä/liikkua. Akita on narttu on siis hyvin Nainen, sille päälle sattuessaan.

Akita sopii niin tarha- kuin sisäkoiraksikin. Sillä on kaksinkertainen turkki, joten pohjavilla pitää sen lämpimänä ja päälliskarva kuivana. Se ei kuitenkaan ole arktinen rotu, joten kylmänsietokyky ei ole verrattavissa esim. huskyyn. Tarhan kopissa on akitalla oltava vähintään +1 asteen lämpötila läpi vuoden. Luonteensa puolesta se kyllä oppii tarhaan, taikka sisälle. Sisällä akitan hyvät ominaisuudet on sen rauhallisuus ja hiljaisuus. Akitat myös harvemmin tuhoavat mitään kotoa. Vaikka akitalla onkin kokoa, niin siitä saa helposti kaverin myös kerrostaloon. Asunnon koko ei ole millään tavalla ratkaisevaa, vaan lenkitykset ja virikkeet.

Ulkonäkö

Yleispiirteiltään akita on näyttävä viirusilmä, ehkä vähän unisen näköinen. Itämaisuus tulee heti ilmi sen pyöreistä kasvoista ja viiruista silmistä. Olemuksesta huokuu samaa rauhallista, mutta varmaa itämaisuutta.

Akitan pääpiirteet
  • Pystyt, eteenpäin suuntautuvat korvat
  • Kippurahäntä
  • Runko suuri ja voimakas, rakenne lihaksikas
  • Ohjeellinen koko: nartut 58-64 cm ja urokset 64-70 cm
  • Paino: nartut 28-34 kg ja urokset 30-40 kg
  • Ilmeen tulee ilmentää viileää vahvuutta, horjumatonta päättäväisyyttä ja arvokkuutta
  • Sukupuolileiman tulee olla selvä: uroksen kasvot ovat maskuliiniset ja nartun lempeät
  • Katseen tulee olla samaan aikaan kova ja ystävällinen
  • Koiran muodon tulee ilmentää arvokkuutta, tiettyä lämpöä ja jalomielisyyttä, samaan aikaan sen tulee ilmentää luonteen lujuutta ja rohkeutta reagoida aggressiivisesti jos sen päälle hyökätään

Värit

Turkin väri ja laatu ovat yksiä tärkeimpiä Japanilaisen koiran elementtejä.

  • Punainen: tumman punainen, urajirolla
  • Seesami: punainen, jossa punaisten karvojen kärjet mustia - antaen koiralle tumman olemuksen, urajiro. Hyvin harvinainen väri
  • Valkoinen: puhtaan valkoinen, ei kellertävä. Kirsu usein lihan värinen (sallittu valkoisilla), hyväpigmenttisillä musta
  • Brindle: musta harmain ja/tai punertavin juovin, urajiro tulee löytyä.

URAJIRO = valkoiset merkit päässä, mahassa, hännän alapuolella, rintakehässä, kuonossa ja jaloissa. Brindlen urajiro on erilainen, sen merkit kasvoissa voivat olla muutama valkoinen karva kuonon päällä, valkoista naamiota ei saa olla, myöskään jalkojen sisäpintojen ei tule olla valkoiset, vaan valkoista on oltava rinnassa, vatsassa ja tassujen kärjissä. Valkoiset viirut tai laikut eivät tarkoita urajiroa.

Turkin rakenne eroaa hieman värimuodoittain:
  • Brindle: pisin ja pörröisin, karvan rakenne fleecemainen
  • Punainen: seuraavaksi pisin turkki, päälliskarva pohjavillaa pidempää ja neulamaista
  • Seesam: turkki lyhyempi kuin punaisella, laatu samanlainen
  • Valkoinen: plyysimäisin, päälliskarva ei juuri ulotu pohjavillan yli

Turkki on kaksinkertainen. Pohjavilla on tiheä ja puuvillamainen (watage), päälliskarva on neulamaista (harige) sekä karkeaa ja sen tulee "seistä pystyssä" (goge). Turkin värin tulee sulautua Japanin maaseudun väreihin, toivottavaa on vesivärimaalauksen kaltainen väritys, ei öljyväri. Värien tulee olla mattamaisia.

Rotumääritelmä KoiraNetissä

Värien periytyvyys

Jokainen väri (punainen, brindle, valkoinen) kantaa aina omaa värigeeniään perimässään. Brindle ja valkoinen voivat kantaa perimässään/voivat periyttää kaikkia akitan värejä, kun taas punainen voi kantaa vain punaista ja valkoista. Jokainen väreistä voi myös kantaa/periyttää pelkästään omaa väriään.

Valkoinen väri on resessiivinen, eli väistyvä (ee). Tämä tarkoittaa sitä, että valkoiset koirat ovat saaneet molemmilta vanhemmiltaan valkoisen geenin. Yhdistettäessä kaksi valkoista koiraa, saadaan ilmiasuiltaan vain valkoisia pentuja. Brindle ja punainen ovat dominoivia (EE tai Ee) geenejä ja voivat periytyä pennuille, oli toisen vanhemmista väri mikä tahansa.

Tarkempaa tietoa väreistä voit lukea Nakagawan kertomana ja värien periytyvyydestä löydät lisää tietoa kennel Hokuoukensha No -sivuilta.

Koiran huolto sekä turkin hoito

Akitan turkki on helppohoitoinen. Sitä ei tarvitse pestä kuin muutaman kerran vuodessa, lähinnä vain kun se on likainen. Kurasäällä kannattaa huuhdella tassut lenkiltä tullessa. Akita vaihtaa turkkinsa kaksi kertaa vuodessa. Pahimmassa vaihtovaiheessa kannattaa koira pestä (kastelu riittää, jos ei ole likainen) ja kuivana harjata. Harjausta tarvitsee tehdä päivittäin kun karva on vaihtumassa. karvanlähtö

Lenkitystä akita ei tarvitse niin paljon, kuin koosta voisi päätellä. Koiran tulee päästä pitemmälle lenkille, reipas tunnin lenkki, vähintään kerran päivässä. Sen enempää ei välttämättä akita edes tahtoisi, sillä se osaa olla melkoinen sisäkissa. Etenkään huonot ilmat eivät ole akitan mieleen.

Akita kannattaa syöttää kaksi kertaa päivässä. Lue lisää ruokinnasta Ruokinta -sivulta.

Akitan turkki on helppohoitoinen. Harjausta ja pesua se kaipaa vain silloin tällöin, trimmausta ei ollenkaan. Akitan turkki kestää hyvin säänvaihteluita. Kylmällä akita ei palele pohjavillansa ansiosta ja sateella päällyskarva hylkii vettä, jottei koira pääse kastumaan läpimäräksi. Kuumat kelit eivät ole akitalle eniten mieleen, jolloin se lepäilee mielellään varjossa. Mitään hirmuisia fyysisiä rasitteita ei akitalle kuumilla kesäilmoilla voi teetättää.
Akita vaihtaa turkkinsa suurin piirtein kahdesti vuodessa. Tuolloin koko turkki putoaa pois, alkaen pohjavillasta ja siirtyen päälliskarvoihin. Tuona ainaka kampaa tarvitaan paljon, jotta kuollut karva saadaan irti ja uusi karva pääsee kasvamaan tilalle. Koko turkinvaihtoprosessi kestää parisen kuukautta.

Akitalla ei ole fyysisesti mitään ominaisuuksia, jotka tekisivät sen alttiiksi esim. korvatulehduksille. On silti hyvä käydä koira kauttaaltaan läpi kerran kuukaudessa ja puhdistaa korvat, leikata kynnet ja tarkistaa hampaiden tilanne. Jotta hampaat pysyisivät kunnossa kannattaa akitalle antaa luita pureskeltaviksi. Jos koiralle kertyy plakkia hampaisiin, on se poistettava eläinlääkärillä rauhoituksessa. Muutoin seurauksena on ientulehdus, joka mm. vaikuttaa koiran syömiseen.

Tärkein osa hoidosta koostuu opetuksesta hyville käytöstavoille. Akita osaa olla melkoinen räyhääjä lenkillä, jos sitä ei opeteta hyville tavoille heti pentuna!


Timo ja kuunteluoppilaat

Akita ei aina ystävysty toisten koirien kanssa, sekä se vartioi hyvinkin hanakasti. Hiljalleen tutustumalla kuitenkin akitakin voi saada moniakin kavereita toisista, jopa samaa sukupuolta olevista koirista. Jos perheeseen hankitaan toinen koira, niin akitan kannattaa odottaa olevan 1,5-3 -vuotias. Sillä se ehkäisee ongelmien syntyä myöhemmin. Akita on oltava "hanskassa" ennen toisen koiran tuloa perheeseen.

Tarhakoirana

Akitalla on kaksinkertainen turkki, jolla se pärjää Suomen talvetkin. Myös luonteessa on voimakkuutta ja jopa erakkomaisuutta siinä määrin, että akitan voi sijoittaa ulkotarhaan. Jotta akita pärjää tarhassa on puitteet oltava oikeanlaiset. Vaikka koira asuisikin tarhassa on sitä lenkitettävä normaalisti ja muutenkin koiran on päästävä olemaan ihmisten keskellä. Tarhan sijainnin on myös oltava sellainen, että sisältä näkee ja kuulee tarhaan. Koira ei saa jäädä hylätyksi!

Tarhan vähimmäisvaatimuksena koko on laissa määrätty seuraavasti: 1 koira vaatii 10 m², koirien lisääntyessä pinta-alan tarve lisääntyy 3 m² jokaista uutta koiraa kohden.

Tarhassa on oltava myös koppi, jossa on vähintäänkin hyvät eristeet, jotka takaavat lämpötilan pysyvän säästä riippumatta plussan puolella. Mieluusti näkisin kevyen lämmityksen kopissa. Kopin koolle ei ole asetettu määräyksiä, mutta sen on oltava korkeudeltaan sen verran iso, että akita pystyy seisomaan (eli noin 1 metri). Myös leveyttä on oltava tarpeeksi, jotta koira voi olla pitkin tai poikittain halutessaan. Tärkein perusta kopille on vedoton tila, mutta lämpötilan on aina jäätävä selvästi plussan puolelle. Monet akitat tykkäävät myös oleskella ulkosalla, joten olisikin hyödyllistä tehdä kopin katto sellaiseksi, että sinne pääsee liukastumatta vahtimaan.

Tärkeää on pohja tarhassa, joka imee veden tai laskee sen pois (esim. betoni, karkea hiekka, laatoitus yms.). Pohja ei saa jäädä vetiseksi sekä on oltava siivottavissa. Itse vaadin myös tarhaan katetta, joka auttaa erittäin paljon myös pohjan kunnossapitoon. Tarhan voi kasata esimerkiksi verkkoaidasta, jonka korkeus on vähintään 1,8 m. Suositeltavaa on myös laittaa verkkoa tmv. pohjan alle, jottei koira pääsisi kaivamaan itseään vapaaksi.

Terveys

Akita perusterve rotu, joka elää keskimäärin 11-12-vuotiaaksi. Luustoviat eivät ole rodun yleinen ongelma, kuten ei myöskään silmäsairaudet. Allergioita on jonkin verran.

Haasteellisin ja vaikein sairaus on UDS (ts. VKH). Sairaus on perinnöllinen, mutta onneksi suht harvinainen. Tämän lisäksi on SA, joka myös on perinnöllinen sairaus. SA:ssa ongelmaksi muodostuu talirauhaset ja sen myötä iho-oireet. Molemmat sairaudet ovat vakavia, ja etenkin UDS johtaa aina melko pikaiseen lopetukseen kärsimysten välttämiseksi. Molempia voidaan yrittää hoitaa, mutta mitään varsinaista hoitoa ja lääkitystä ei ole saatavilla.

PEVISA

PEVISA eli perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelma. Akita kuuluu lonkkien ja silmien osalta PEVISA:an ilman raja-arvoja. Jalostukseen käytettäviltä yksilöiltä on kuvattava lonkat (aikaisintaan 12 kk ikäisenä), sekä peilattava silmät (ei ikärajaa, lausunto voimassa 24 kk).


Sebaceous Adenitis, eli SA

SA on perinnöllinen sairaus, joka aiheuttaa ihon talirauhasten surkastumisen. SA:ssa elimistön oma puolustusmekanismin hyökkäys kohdistuu talirauhasiin ja karvatuppiin aiheuttaen näihin autoimmuunitulehduksen. Seurauksena talirauhanen surkastuu ja karvanysty kuolee. Sairauden edetessä tuhoutuu talirauhaset ja koiran karvapeite. Sairaus on periytyvä eikä siihen ole varsinaista parannuskeinoa.

Toiset SA:han sairastuneet yksilöt elävät vielä sairastumisenkin jälkeen monia vuosia hyvää elämää. Riippuu yksilöstä kuinka rajuna tauti iskee, mutta on niitäkin, jotka ovat saaneet ”lievemmän muodon” ja hieman karvaa takaisin. Nämä voivat hyvinkin elää hyvän elämän, vielä vuosia sairastumisen jälkeenkin.

Hoitotoimenpiteet tarkoittaa useita pesuja (shampoo + öljy) hilseen vähentämisen ja ihon hyvinvoinnin ylläpitämiseksi, ruokavalion tarkastuksen (etenkin kalaöljyn lisäys), lääkärikäyntejä sekä stressittömän ympäristön. SA vastaa toisinaan erittäin hyvin Atopica-lääkitykseen. Yleisesti ottaen kuitenkin SA:n saanut koira joudutaan lopettamaan ennemmin tai myöhemmin.

SA:lle ollaan kehittämässä parhaillaan geenitestiä Saksassa Göttingenin yliopistossa. Tässä pääosin Japanin kennelklubin (JKC) rahoittamassa tutkimuksessa on tähän mennessä selvinnyt, että SA on todennäköisesti kahden geenin ohjaama sairaus, resessiivisesti periytyvä, johon sairastuakseen koiran täytyy saada sairaat geenit molemmilta vanhemmiltaan. Lisäksi on todennäköisesti vaikutusta sillä, että millainen koiran koko geenipooli on jotta koira siihen sairastuu. Myös ympäristötekijöillä on vaikutusta koirien sairastuvuuteen. Stressaava ympäristö altistaa koiraa, samoin liian hygieeninen kasvuympäristö. Koiran on kehitettävä immuunivaste oman ympäristönsä mikrobeja vastaan. Ruokinnalla näyttää olevan merkitystä tässä.

Akita ei ole ainut rotu, jolla SA ilmenee. Mm. suurilla villakoirilla, amerikanakitoilla, samojedeillä ja vizloilla on myös tätä sairautta tavattavissa.


Vogt-Koyanagi-Harada eli VKH = UveoDermatological Syndrome (UDS)

UDS (UveoDermatologikaalinen Syndrooma), joka rinnastetaan ihmisillä tavattavaan samankaltaiseen sairauteen VKH (Vogt-Koyanagi-Harada).

UDS (VKH) on autoimmuunisairaus, kuten SA. Tässä taudissa ihotulehdus keskittyy ihon ja limakalvojen rajakohtiin, mm. huulten, silmien ja peräaukon ympäristöön. Alueille kehittyy märkivä ihotulehdus, jonka seurauksena alue kaljuuntuu ja menettää usein pigmenttiä. UDS aiheuttaa usein myös sokeuden. Myös kynsien putoaminen on huomattu liittyvän sairauteen. UDS:n ensioireita silmissä ovat usein uveiitti ja pemphigus. Koira yleensä sairastuu melko nuorena, jopa 10 kuukautisena.

Koko keho voi altistua sairaudelle, tai vain yksi kohta, mutta yleensä se esiintyy kasvoissa autoimmuunitulehduksena. Tyypillinen oire tälle sairaudelle on pigmentin katoaminen kirsusta, huulista ja silmäluomista. Pigmenttipuutos on lähinnä kosmeettinen haitta, mutta silmäongelmat eivät. Hoitona onkin ennen kaikkea silmien hoitaminen (mm. paineen kurissa pitäminen). Jos koiralla näkyy silmän keskiosa vaalean sinertävänä on tällöin heti hakeuduttava eläinlääkärille, koska se aiheuttaa koiralle painetta silmään ja kipuja. Tällöin verkkokalvot ovat koetuksella ja pahimmassa tapauksessa irronneet kokonaan.

Tämä sairaus voi olla tuskallinen koiralle eikä siihen ole parannuskeinoa. Tätä ei myöskään voida tutkia ennen kuin sairastuneelta, jolloin jalostukseen on koiraa jo voitu käyttää. UDS on toisilta oireiluiltaan samankaltainen kuin SA, mutta paljon SA:ta vakavampi. Hoitona on kortisonit sekä silmätipat, jos silmät oireilevat. Kuitenkin tulevaisuus on erittäin epävakaa ja lähes poikkeuksetta johtaa koiran lopetukseen.

UDS:n periytymisestä ei olla aivan varmoja, mutta oletettavaa on, että se on perinnöllinen. Ns. periytymiskaava on kuitenkin epävarmaa. Yleisenä oletuksena on kuitenkin, että sairastunut yksilö tarvitsisi virhegeenit molemmilta vanhemmiltaan. Koska näihin autoimmuunisairauksiin (SA, UDS) ei ole parannus- tai tutkimuskeinoja, niin ainut tapa välttää parhaimman mukaan on tutkia sukutaulut. Jalostukseen käytettävää koiraa voidaan arvioida parhaimman mukaan sillä hetkellä ja vaikka sairaudet ovat vakavia, niin ei niitä kannata hysteerisesti pelätä. Tämä (UDS), akitan luultavastikin pahin sairaus, on onneksemme kuitenkin melko harvinainen. Suomessa ei historian aikana ole kuin ihan muutama tapaus, joten UDS ei kuitenkaan ole SA:ta yleisempi ongelma, vaikka sairautena onkin pahempi.

Sairaus käytännössä: Jermun päiväkirja sekä Yuhon tarina (SA + UDS -sairaudet)

Lähteet:
Jermun & Yuhon päiväkirjat
http://www.rr-oona.com/DLE/AI/uds-vkh-fi.html
http://www.akita-friends.com/special/vkh.htm


Näyttelyt

Akita kuuluu 5-ryhmään (pystykorvat ja alkukantaiset koirat). Tullakseen suomen muotovalioksi on koiran saatava 3 serttiä, 3:lta eri tuomarilta ja viimeisen sertin saadessaan oltava vähintään 2-vuotias. Akitat rekisteröidään lähes aina Suomen kennelliiton ER, eli erikoisrekisteriin. Tämä johtuu siitä, että Japanin kenneljärjestöt eivät kuulu FCI:hin. Akita voi kuitenkin saada tästä huolimatta kansainvälisen valionarvon.


Hilmalta katsotaan hampaat - Hilman liikkeitä arvioidaan

Harrastukset

Akitan kanssa voi harrastaa mitä mieleen vain juolahtaa. Miellyttämisenhalua rodulla ei ole, joten turha on kuitenkaan odottaa suurta menestystä vaikkapa tottelevaisuudessa. Oma pää, omat jutut. Akitan kanssa voi käydä juoksemassa agilityssä, toisinaan ilman vauhdin hurmaa, sen kanssa voi käydä tottelevaisuusharjoituksissa, ilman että se ihan oikeasti tekisi juuri pyydetysti. Mitä akita rakastaa, on nenän käyttö. Jos jossain harrastuksessa haluat akitan kanssa oikeasti menestyä, niin lähde jäljestämään tai raunioille! Akitalla on mejä-kilpailuoikeudet. Mitään ei omat koirani rakasta enempää kuin hajujen seuraamista ja jänisten, oravien yms. jahtaamista.


Jasmin seuraa (TOKO)

Omat harrastukseni

Jasminen kanssa harrastin TOKOa (tottelevaisuus) ja agilityä (esterata). Raunioillakin tuli käytyä Jasmun ollessa nuorempi. TOKO menee muuten poikkeuksellisen hyvin, paitsi että vauhti puuttuu (lähes aina). Tarkkuutta liikkeissä on hyvin ja Jasmin kuunteleekin aina häntä huvittaessaan hyvin. Näyttelyissä emme voi käydä, kun Jasmulla on liian pitkä turkki. Käymmekin match show:ssa (=epävirallinen näyttely, vaikka sekarotuisillekin, jossa rodunmukaisuus ei ratkaise). Match showssa Jasmin pärjää melko helposti nallemaisella näöllään ja olemuksellaan..

Juno on myös käynyt agilityn alkeiskurssin, mutta pääasiallisesti käytin sitä vain näyttelyissä, joista on kertynyt saldoon mm. vuoden voittaja 2002-titteli. Martan kanssa harrastukset ovat jääneet, joskin sillä on todella vahva riistavietti ja jäljestykseen se sopisikin hyvin. Martta on luotsattu muotovalioksi näyttelyistä.


Jasmin agilityradalla

Lähteet

Koirakopla (ent. koirakopla.com)
Pentuinfo (ent. sensuroitu.net)
Suomen Afgaanit ry.
Wanhoja tarinoita
Kennelliitto
Flagstone's terveyssivusto
Sukaro
Tuulenkuun kennel
Koiranjalostus HETI ry