Vuoden 2010 uutiset

6.12.2010 :: Koiruuksien kuulumisia

Aloitetaan nyt kuulumiset pörröisillä uutisilla. Sissi kävi ultrassa jokin aika sitten, jossa tyttö todettiin tiineeksi. Eipä tuo yllätys ollut, sillä Sissi näytti heti astutuksien jälkeen merkkejä tiineydestään. Nyt sitten vaan odotetaan ja jouluna selvitetään mitä sieltä oikein putkahtaa maailmaan. Jonkin verran on kyselyitä, joten varauksia en tällä hetkellä enempää ota vastaan. Katsotaan ensin rauhassa mitä tulevan pitää.

Olen joutunut äitini sairastumisen takia hoitamaan nyt kaikkia omia neljää koiraa. Ihanahan noita kaikkia omia koiria on tavata, mutta täytynee myöntää että neljän koiran lenkittäminen ja hoitaminen on kaikkea muuta kuin jatkuvasti hauskaa... Onneksi tyttölauma tulee keskenään moitteettomasti juttuun, sillä muutoin täällä olisikin helvetti valloillaan. Silti on lenkittäminen rankkaa ja niska-hartia seutu on aivan jumissa. Olisi se vaan helppoa kun kaikki koirat kävelisi robotin lailla ryhmässä, eikä kukaan pysähtelisi välistä haistelemaan... heh! On siinä varmaan naapureilla ja ohikulkijoilla ihmettelemistä kun koko katu täyttyy koirista kun käytän noita 40-kilosia koiruuksia lenkillä. Tai no, Maia painaa vaan reilut 20 kg. Hihnan päässä on silti 140-150 kg karvaturria! Onneksi tuo lauma pysyy käsissä, sillä muutoin olisikin tekemistä näillä liukkailla keleillä.

Vanhuus tekee sitten vaikka sun mitä koirille. Juno aiheutti taas kerran pään vaivaa. Huomasin, että Junon etutassujen kynnet on aivan loppuun kuluneet, muttei suinkaan normaalisti, vaan päältä. Junolla on taas mennyt lavat jumiin ja sitä on seurannut etujalkojen liikeradan muutos (Juno ns. kauhoo etujaloillaan) ja se taasen on vaatinut uhrikseen kynnet. Muutama kalju kohta taitaa jo löytyä omasta päästä kun mietin miten hoidan akuutin tilanteen. Tilasinkin tossut Junolle, mutta onneksi lumet päätti päättää tämän ongelman! Eli kun lumet satoi maahan, niin Junon laahustaminen ei enää kuluta kynsiä asvalttia vasten. Kävelyä ei hangessa homma ole haitannut ja tänäänkin mummot ja vähän nuoremmat riehaantui aivan täysin. Hauskaa katsoa kun tuo 150 kg joukkio lähtee riehumaan keskenään. Ja jottei se olisi aivan äänetöntä, niin Maia muistaa pitää laumaa kasassa äänellään. Ja juoksemalla. Ja riehumalla. Ja hyppimällä. Jotta Junon liike paranisi ja samalla kynsien kuluminen loppuisi, niin käytin Junon osteopaatilla. Joka teki taas kerran ihmeitä. Suosittelen lämpimästi!

Ei muuta kuin oikein ihanaa Joulua ja onnellista Uutta Vuotta 2011!

1.11.2010 :: Kuulumisia ja pentuhaaveita

Tämän vuoden VU-lenkki järjestettiin Lahdessa. Eikä meitä haitannut, vaikka vähän satoikin loppuajasta. Kiitokset kasvattien omistajille, jotka tulitte paikalle! Sekä parille "vieraalle". Kävin edellisenä päivänä Tampereella yleisessä Akita-tapaamisessa ja onnekseni näin Zeni tyttösen Yukitama-pentueesta, sekä Valle Valloittajan V-pentueesta. Molemmat raitapaidat olivat aivan ihastuttavia tuttavuuksia.

Tapaamisviikonlopun jälkeen suunnistin Jämsään, jossa Sissi ja Marski päästettiin kuherruskuukaudelle. Kovasti on toiveissa saada pörröisiä joulupaketteja tänä vuonna. Eipä tarvitse tänä vuonna miettiä mitä sitä tekisi joulun pyhinä. Toivotaan, että Sissi tekee oikeat joululahjat kaikille pentua odottaville.

Aiko ja Marski matkasivat viikonloppuna Riikaan mielessä CACIB. Molemmat koirat pärjäsivät hienosti - niin hienosti, että nyt päästään juhlimaan ensimmäistä kansainvälistä Viribus Unitis muotovaliokasvattia!! Lisää arvostusta Aikon saavutukselle antaa se, että tyttö on saanut kotimaasta 9 CACIB:ia, sekä joutunut hakemaan ulkomailta 2 CACIB:ia ja vieläpä eri maista.

22.9.2010 :: Kotiutumista ja kuulumisia

Syksyn uusia tuulia vietellään. Ja sen myötä parikin koiraa on uudelleenkotiutuneet. Ava etsi uutta kotia ja löysi sen Ylöjärveltä, jonne muuttaa kohta puolin. Marski pääsi Hilman kainaloon viettämään tarhaelämää. Niin tarkoitettuja tuntuu Hilma ja Marski toisilleen olevan, ettei kotiutumisessakaan kummempia tilanteita vastaan ole tullut. Myös Chihi-tyttö pääsee opettamaan uutta kaveriaan maan tavoille, sillä Chihille lensi Japanista brindle kaveri Riki. Oikein mukavia päiviä sekä Avan, Chihin että Marskin perheisiin!

Ruskan pentue kasvaa ja uudelleen kotiutuminen, eli kotiinlähtö häämöttää täälläkin suunnalla. Toivon mukaan Penelopen kasvu pysyy tasaisena tuoden uuden kaunottaren aikanaan näyttelykehiin! P-pentue on kooltaan ääripäät, sillä pienen Penelopen velipoika taasen on yksi suurimmista VU pennuista. Jos kasvu pysyy samana, niin kunnon jötkäle tuosta Herculeksesta saadaankin. Onnea uusille perheille pennuista!

Maian kanssa käytiin agilityä varten hallintatesti, joka meni persiilleen. Ei ole täällä harrasteltu tokoa ja se valitettavasti näkyi. Maialla oli hauskaa, vaan ei omistajalla... Toisaalta oli taas kerran hienoa huomata miten kauniisti tuo koiruus osaa olla vapaana. Ei sen perässä tarvitse juosta, luoksetulo kun on lähes 100 % varma.

Sissi oli meillä hoidossa vajaan viikon, koska omistajat olivat reissussa. On se vaan oltava ylpeä niin omasta Martasta kuin Sissistäkin. Ja totta kai Maiasta. Kaikki koirat kun tulivat toimeen moitteitta ja jätinkin ne heti viikolla työpäivän ajaksi keskenään meidän kerrostaloasuntoon. Ongelmia tästä ei tullut, joten mieli on kyllä enemmän kuin hyvä! Maia parka tosin jäi kaipaamaan kaveriaan.

Olen nyt tavannut osan syksyn Ghibli-pentueen veijareista ja täytyy todeta, ettei ihan pienistä koirista puhutakaan. Taitaa Sirkun takaa tulla isoa kokoa, sillä näyttää Sirkku tehneen isokokoisimmat VU-laiset tähän mennessä. Toinen brindlepojista aiheutti hivenen miettimisen aihetta näyttelykehässä tultuaan sieltä hylätyn kera pois. Ja miksi tuollainen tulos? No siksi kun tanskalainen tuomari ei tuntunut löytävän Hokusta mitään akitamaista. Edellisessä näyttelyssä kuitenkin tuliaisina oli EH (= erittäin hyvä). Mutta toisaalta Hoku kulkee täysin isänsä jalanjäljissä tässä, sillä aikanaan Sulokin haki hylätyn kun virolainen tuomari piti brindleä värivirheellisenä... Anna mun kaikki kestää ;)

Juno on toipunut todella hienosti kesän ongelmista ja turkkikin on kasassa. Laihtumaankin se on mummo päässyt ja hittolainen, koirahan näyttää jo akitalta! Energiataso on syksyn myötä tehnyt hirmuisen nousun, joskin myös laihtuminen on siihen vaikuttanut. Pitänee katsoa joskos sitä toisi mummon veteraanikehään talvella.

Hmp, huomasin ettei etusivulla oleva kävijälaskuri enää toimi. Nyt on uusi laskuri käynnistetty ja kovasti odottelen kävijöitä, jotta aiemmat 5-numeroiset luvut saadaan kurottua kiinni... Tällä kertaa määrä ei niin nopeasti toteudukaan, sillä etusivun päivittäminen ei pitäisi lisätä uutta käyntiä. Eli tervetuloa uudelleenkin sivuilleni!

9.8.2010 :: Kuulumisia

Hellettä on piisannut tänä kesänä ja koiraparat on olleet aivan kuolleita. Pitemmät lenkit on jätetty suosiolla pois ja muutenkin aikataulua on jouduttu muuttamaan lenkkien suhteen myöhemmäksi. Maia ei kuumuudesta ole välittänyt, vaan intoa on aina sama määrä lenkeille. Siinä tulikin pieni ongelma vastaan kun koira sai jalat melkein pudotettua altaan. Onneksi oltiin aivan veden rajassa, niin Maia pääsi uimaan heti. Ja sitähän on tullutkin tehtyä oikein urakalla, sillä Maia the Vesipeto rakastaa vettä!

Kesän aikana on myös muutto ollut käynnissä ja nyt vihdoinkin uuteen kotiin kotiutuneena päästään samaan vanhaan ongelmaan käsiksi; huutaminen! Sen sijaan, että nyt lähtisi homma alusta saakka, niin Maia onkin kasvanut isoksi ja Vilanderin opit todellakin toimii - elikkäs täällä onkin hieno neiti, joka osaa olla uudessakin paikassa hiljaa! Vielä en nuolaise ennen kuin tipahtaa, mutta hyvältä näyttää alku.

Helteet veti koirat veteliksi, mutta sai myös aiheutettua pahojaan. Juno reagoi ihollaan ikävästi ja eläinlääkärissä jouduttiin ajelemaan puolet koirasta kaljuksi, sillä ihossa oli kauttaaltaan märkivää tulehdusta ja bakteerikanta villiintyneenä juhli. Jo pelkkä karvojen ajelu teki puolet työstä ja nyt koira alkaa näyttämään taas ok:lta kun karva kasvaa takaisin. Hyvää tässä oli se, että iho pääsi hengittämään painavan ilman alla ja Junolla oli hivenen viileämpää.

Pääsin mukaan Ruskan synnytykseen ja kaksi uutta viribuslaista näki päivänvalon juuri heinäkuun lopulla! Maailmaan pyörähti punaiset sisarukset, tyttö ja poika. Synnytykset ja kantoaika oli ongelmatonta, mutta pikkuinen tyttö ehti pelästyttää meidät alkupäivinä kun sen paino lähti laskuun. Onneksi se oli kuitenkin vain hetkellistä ja nyt on tyttökin voimissaan ja menossa mukana.

Maian kanssa käytiin kokeilemassa agilityn saloja Kotkassa, bouvier-tapaamisessa. Kokoon oli saatu pieni mutta tehokas ryhmä bouvierien omistajia ja kaikki pääsivät kokeilemaan agilityn alkeita. Kyllä jäi hyvä mieli Maiasta, joka oli ihan omiaan radalla. Kyllä kait se on pakko tästä jatkaa eteenpäin, vaikkei kisaaminen tavoitteena ole vielä edes harkinnassa.

20.5.2010 :: AKIHO

Minna-Riikka Järvisen ansiosta Viribus Unitis on ensimmäinen kenneli Suomessa, joka on rekisteröinyt pentueen Japanin arvostettuun AKIHO rekisteriin! Nimen kääntäminen oli hivenen vaikeaa ja se päätyi lopulta muotoon Minna-sou, joka tarkoittaa vapaasti käännettynä Kaikki Yhdessä. Rekisteröinti onnistuu vain sellaiselle pentueelle, jossa molemmat vanhemmista ovat AKIHO rekisteröityjä. Tätä nykyä Sulon ja Sirkun Ghibli pennut ovat siis myös japanilaisittain rekisteröityjä!

17.4.2010 :: Kevättä rinnassa

...Ainakin Maialla, joka aloitti ensimmäiset juoksunsa. "Nettikuulumisina" suurin huomio kiinnittyy varmasti hivenen uudistuneisiin sivuihin. Pääsiäisenä otin urakan ja opiskelin netissä koodeja, joitten avulla sain tuon sivun sinisen näkyviin kauttaaltaan. Antakaa ihmeessä palautetta, jos vaan jokin sivu/linkki/kuva tms. ei toimi! Omia virheitä on niin vaikea aina saada kiinni...

Väliaikaiskotia etsinyt Topi on taas kotonaan isännän turvana. Seikkailut on tältä erää käyty Topilla. Sen sijaan velipojat Hoku ja Nasu taasen kokeilivat uintia uimahallissa ja sehän onnistuikin mainiosti!

Näyttelyvuosi on taas startannut hienosti. Kerkesin jo hehkuttaa, että sain ensimmäisen kansainvälisen muotovaliokasvatin Aikosta Liettuasta kotiutuneena... Mutta säännöt olivatkin kerenneet muuttua tämän vuoden alusta, ja jouduin nielemään hehkutukset. Nykyään ei siis enää riitä, että saa tarvittavan määrän cacibeja, joista yksi on ulkomailta. Vaan nytpä täytyy käydä hakemassa cacibit kahdesta eri maasta, Suomen lisäksi! Kotimaassa Sissi avasi Yukitamojen sertitilin!

Maian näyttelyura aukesi paremmin mitä odotin. KP:tä ei tullut, mutta lausunto oli hyvä ja yllättäen en saanutkaan negatiivista palautetta esiintymisestä taikka trimmauksesta. Tosin pikku neiti esiintyi hienosti, joten turhaan sitä jännitin.

Jasmu täytti alku kuusta jo upeat 12 vuotta! Juno tulee perässä, vielä vuosi täyteen kymppiin. Nyt siis täynnä 9 v. Onnea omille mummoilleni.

10.3.2010 :: Siiri on poissa

Surua. Sitä tämä vuosi siis pitää sisällään. Siiri (VU Antevorte) on poissa. Siiriä yritettiin pari vuotta sitten steriloida, mutta leikkaus piti keskeyttää sillä sydän heikentyi. Eläinlääkäri piti tilaa sydänvikana, jolta se aluksi näyttikin. Sydänlääkitys kuitenkin huononsi Siirin tilaa niin radikaalisti, että se oli kuolla käsiin. Lääkitys lopetettiin ja viikon päästä aineiden haihduttua elimistöstä Siirin sydän palasi normaaliksi. Mutta nähtävästi sydän ei kuitenkaan täysin kunnossa ollut, sillä melko yllättäen se petti 6.3.2010 Siirin vaivuttua kotonaan ikiuneen.

Valkoinen Topi poika etsii itselleen väliaikaista kotia. Topin isäntä joutui leikkaukseen ja toipuminen kestää tovin. Poika on tällä hetkellä kasvattajillaan Sipoossa, mutta velipojan kanssa ajatukset ei mene ihan yksiin joten olisi Topille helpompaa päästä hetkeksi täyden huomion keskipisteeksi.

Maian huutaminen on hienosti hallinnassa! Vielä en nuolaise... Mutta Martta ja Maia ovat olleet kaksistaan pitämässä kotia pystyssä jopa 6 tuntia. Kyllä tuosta vielä koira saadaan ;)

Menin sitten ilmottamaan Maian ja Junon pääsiäisenä pidettävään Lappeenrannan näyttelyyn! Voi luoja, nyt jo pelottaa kehä Maian kanssa. Pentuihinhan se menee, joten töppäilyt sallittakoon. Hampaiden näyttäminen, seisominen, turkin trimmaus ja kehäkäytös on vielä vaiheessa... Ai miten niin katastrofin aineksia ilmassa?!

1.3.2010 :: Kuulumisia

Taannoin Ghibli-pentueen sijoitusnarttu Halla vaihtoi kotiaan. Kilometrit lisääntyi miun ja sijoitusperheen välille huomattavasti, mutta se ei haittaa sillä Halla pääsi taatusti hyvään kotiin. Hallan uudessa kodissa asuu sen lisäksi Jasminen sisko Humu. Ja koirista huolta pitää tytöt Helmi ja Hanna!

Akita ry:n vuosikokous oli viime viikonloppuna ja myö käytiin paikan päällä. Hallitus ja jalostustoimikunta meni lähes kokonaan uusiksi. Istun itse nyt jalostustoimikunnassa tämän alkaneen kauden. Vuosikokouksessa palkittiin samalla viime vuoden ansioituneet näyttelyissä kävijät. Eipä voi moittia upeaa saldoa mitä sieltä tuli, sillä vuoden voittaja -kisan ykköspaikalle ylsi Aiko (VU Aetna), vuoden veteraaniksi valikoitui Juno (Palokin Like A Dream) joka sattuu vielä olemaan Aikon emä ja Aikon pisteiden siivittämänä miusta tuli vuoden kasvattaja!

Pääsiäisenä koittaa taas perinteinen Lappeenrannan koiranäyttely. Tänä vuonna sinne lähdetään akitan ja bouvierin voimin. Juno menee koittamaan mitä mieltä kroatialainen tuomari on siitä ja Maia sapelihammas menee pentuluokkaan. Mitään huimia toiveita ei näyttelyn suhteen itselläni ole, mutta kun tuo noin lähellä on niin mielenkiinto kuulla tuomarin palaute Maiasta oli niin suuri, etten voinut sitä vastustaa.

15.2.2010 :: Kuulumisia

Maian koulutukset on menneet hyvin. Tyttö voi jäädä jo muutamaksi tunniksi kotiin ilman häätöjä meille. Kuulostaa vähältä, mutta on oikeasti suunnaton parannus verrattuna aiempaan. Meillä jännitettiin jopa kaupassa käyntiä tätä ennen...

Suuren suuret synttärionnittelut 1-vuotiaille Yukitama pennuille (4.2.)!

Miun toive toteutui Kyllin osalta puoliksi. Toivoin, että Kyllin pennut syntyisivät ystävänpäivänä. Ja niinhän ne syntyikin! Toinen toive oli tietenkin, että kaikki menisi hyvin. Se toive ei toteutunut. Kyllin synnytys alkoi verensekaisella vuodolla aamusta ja tyttö vietiin eläinlääkäriin. Siellä olisi ollut vaihtoehtoina kokeilla antaa kalkkia ja oksitonia suoneen ponnistuksia avittamaan, tai sitten keisarileikkaus. Kylli päädyttiin suoraan leikkaamaan ja samalla se steriloitiin. Valitettavasti kolmesta syntyneestä pennusta vain yksi selvisi. Uusi ystävä, Valentino! Sekä pentu että emä voivat erinomaisesti.

26.1.2010 :: Kuulumisia

Täällä tempaistiin itseä niskasta kiinni ja raahattiin Maian kouluttajalle Helsinkiin! Pentu testattiin pehmeäksi, joka ei yllättänyt. Mikään hiirulainen tyttö ei kuitenkaan ole, muttei tulevaisuudessa ole odotettavissa tuloksia IPO-kokeista ;) Kunhan näen omaa työn tulosta, niin laitan enemmänkin tietoa tulemaan. Sitä ennen suosittelen käymään koirakoulu Kitin sivuilla!

Maia on nyt aiheuttanut toisella saralla myös päänvaivaa. Nimittäin tyttö vaihtaa purukalustoaan ja kauniimpaakin jälkeä se olisi saanut aikaan saada. Katsotaan nyt mihin tilaan suu päätyy kun kasvut on kasvettu. Maia on mein oma Rölli peikko! Turkkiakin on jouduttu hivenen "trimmaamaan", sillä turjake hukkuu kohta siihen muuten. Ihan heti tuo saksiminen ei niin kaunista jälkeä aikaan saanut, etteikö harjoittelua tarvita...

Juno on nyt asunut Jasminen kaverina joulusta saakka. Siellä Junolla on rauhallista ja lenkit sujuu vanhuksen tahtiin. Samalla tietysti se saa olla rakkaan kaverinsa Jasminen kanssa. Ja piristäähän tuo Juno Jasmunkin päiviä. Katsotaan nyt jääkö Juno sinne lopullisesti, vai tuleeko se vielä takas tänne kerrostaloon.

Siiri (VU Abundantia) on saatu onnistuneesti steriloitua! Siirillähän on ongelmana nukutusaineet, joita sen elimistö ei siedä. Leikkausta yritettiin vuosi sitten, mutta sydän ei jaksanut toimia ja toimenpide jouduttiin keskeyttämään. Edellinen eläinlääkäri ei kehuja meiltä saa, mutta nyt toinen eläinlääkäri sai toimenpiteen hoidettua morfiinin avulla! Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Sattuipa erikoinen tilanne kun Ghibli-pentueen rekisteripaperit tupsahti postiluukusta. Ne oli nimittäin ns. normaalit FI-rekkarit! En tiedä mitä kennelliiton päässä on tapahtunut, sillä akitat ei lähes koskaan saa kuin ER-paperit japanilaisten sukujuurien takia. Ja nyt kun koko pentue on vain ja ainoastaan japanilaisista koirista, niin kennelliitto lähettää FI rekkarit ;)

Kylli tapasi Marskin ja poikuushan siinä meni. Viime viikon ultra näytti vihreää valoa. Pentue on tuloillaan! Kyllihän on tätä ennen tavannut kaksi eri urosta, eikä kumpikaan tuottanut tulosta. Ehkä tämä pari vain on niin oikea toisilleen, että homma onnistui. Tai sitten Marski on vaan Tosi Mies.

Foorumilla kyhäillään kasaan pientä lenkkimuotoista tapaamista. Kaikki VU-koirat tervetulleita!!