Uutiset vuodelle 2014

Tässä taitaa tulla tämän vuoden viimeiset kirjoittelut. Aloitetaan ne ihanimmalla uutisella, elikkäs pennuilla! Ayan ja Valon rakkaus syttyi lokakuussa ja ennen itsenäisyyspäivää tulos sitten näki päivänvalon. Punaisia pentuja syntyi hienot seitsemän pentua, joista yksi tyttö ja loput poikia. Sekä emä että pennut voivat hienosti. Aya paralla oli lopputiineydestä jo hankalaa kun pennut kerryttivät sille 6 kg painoa lisää. No eipä ne ihan pieninä sitten syntyneetkään. Kaikki pojat ylitti 400 g rajapyykin, suurimmat hätyyttelivät jo puoltakiloa. Tyttö oli pienin porukasta, eikä sekään sintti. Tytön syntymäpaino 375 g. Voiko ihanampaa palkintoa loppuvuodelle saada?! Tervetuloa kuudes VU-sukupolvi! Poikia on vapaana, joten jos pentu kiinnostaa, niin ota yhteyttä.

A-pentueen teräsmummot on joutuneet koville syksyllä. Sirulle iski kohtutulehdus, joka leikattiin onnistuneesti. Aikoa alkoi vaivata raju silmätulehdus. Silmään tuli haava, jota ärsytti luomen sisällä kasvava karva. Nyt operoitu mummo ja silmä voi hienosti. Ja vielä oma Marttakin oli eläinlääkärin leikkausveitsen alla. Martalla huomasin kesän korvilla patin mahassa. Arvasinhan mie, että se osoittautuu nisäkasvaimeksi. Syksyllä tuo kasvain sitten räjähti kasvamaan ja alkoi aiheuttaa hirmuisia kipuja Martalle. Niinpä oli otettava riski ja leikata kasvain pois. Keuhkot kuvattiin ensin ja koska siellä ei näkynyt etäpesäkkeitä, suostui eläinlääkäri leikkaamaan mummon. Martan leikkaus oli todella iso, sillä kasvain oli lähettänyt etäpesäkkeitä ympäristöön ja itse nisäkasvain oli jo todella iso (n. golf-pallon kokoinen). Leikkaus suuruudestaan huolimatta onnistui erinomaisesti! Kiitokset suuret Virve Salonen-Simpaselle, eläinlääkäriasema Tikka Lappeenranta!! Olen varma, että onnistunut leikkaus toi Martalle lisäaikaa. Martta, samoiten kuin siskonsa, ovat parantuneet koettelemuksistaan hienosti. Voi mitä rautamummoja Juno aikanaan tekikään... Toivon nyt vaan pitkää ikää mummoille!

Kuura on poissa. Kuuralle ja lapselle sattui ikävä välikohtaus, jossa ei käynyt rajusti, mutta yhteenotto kuitenkin. Pureman myötä Kuura matkasi sateenkaaren toiselle puolelle 15.11.2014. On kamalaa joutua lopullisen päätöksen eteen, mutta lapsiperheelle siinä ei paljoakaan valinnanvaraa jätetä. Suuret osanotot miulta Marialle perheineen!! Kuura oli oman perheensä kesken ihana nallekarhu.

Luonnetta ja etenkin akitan kouluttamisen kanssa vaivannäköä ei voi tarpeeksi toitottaa. Ite ainakin oon karusti kantapään kautta tämän oppinut. Akita on akita, eikä siitä tarvitse mitään hiirulaista tai ovimattoa tehdäkään, mutta mikään apinoiva räyhäkallekaan sen ei pidä olla. Ei myöskään omilleen mukava, mutta kaikkia muita inhoava/terrorisoiva. Akitan, siinä missä kaikkien muittenkin koirien, tulee olla yhteiskuntakelposia. Ja kun tietää paremmasta, ei kannata tyytyä alle keskitason luonteessa. Tai tyytyä selittelemään itelleen muuta.

Miulla on jo kaksi kasvattia, jotka ovat Kaverikoiria, toinen myös lukukoira. Ja nyt on sitten myös tukikoira. Turo ihanaakin ihanamalla luonteellaan valmistui taannoin tukikoiraksi. Ihan mielettömästi onnea Anita, hienoa työtä ootte Turon kanssa tehneet!!

Loppuun säästän vielä turinat voittajanäyttelyistä. Reetu yllätti iloisesti lauantaina Helsinki Winnerissä ravaamalla upeilla liikeillään tuomarin sydämeen ja voittamalla rodun, saaden samalla vielä sertin ja sitä myöten valmistumalla tyylillä Suomen Muotovalioksi! Voittajassa irtosi vielä neljässija. Myös Valo piti pintaansa sijoittumalla hienosti toiseksi molempina päivinä! Myös Reika oli kehissä pärjäten hienosti. Hienoa oli myös kokea palkintogaala, joka järjestettiin meille tänä vuonna Vuolasvirran saaneille. Miulla oli Valo mukana parrasvaloissa. Kyllähän siitä hienot muistot kotiin sai kantaa. Palkintojen jaon jälkeen oli vielä Kennelliiton tarjoamat kakkukahvit. Oli ihanaa juhlistaa palkintoa Elinan, Markuksen, Timon, Sallan sekä Soilin kera! Extrana meille tarjoili Markus ja Elina akitapipareita. Mikä hauska yllätys!

Oikein rauhaisaa joulua ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle! Pysykööt faktat faktoina, ihmiset ihmisenä ja koirat koirina.

Syksyn satoa

Aika lentää ja tapahtumia on joka viikonlopulle, joten sivujen päivitys raahaa pahasti perässä. Tässäpä nyt sitten syksyn romaani. Katsotaan ehtiikö ensilumi vai seuraava päivitys ensin seuraavalla kerralla.. ;)

Ensiksi alkaa tarinointi VU-juhlapäivistä Ruokkeen lomakylässä elokuun lopulla. Meitä oli huikea määrä ihmisiä ja koiria paikalla. ISO KIITOS kaikille paikalla olijoille, Ruokkeen lomakylälle sekä hengessä (ja lahjassa) mukana olleille!!! Tulihan noista juhlista ja syyspäivistä ikimuistoiset. Lahjaksi sain ison taulun, johon on ikuistettu VU-sukupuu!! Oon todella otettu. Eikä tälläkään kertaa tunteellisuudelta vältytty - yhden jos toisenkaan meistä osalta. Kyllä 10 vuotta pitää sisällään niin paljon ja menneitä on upea muistella yhdessä. Illalla syötiin hyvin, jaettiin palkintoja päivän pienistä uurastuksista ja saatiin kuulla kolme ihanaa puhetta. Kiitokset Virve, Niina ja Minna Riikka!

Ruokkeella julkistettiin kakku-kahvien kera uunituore VU-logo, jonka on suunnitellut Kira Pesonen; Metsänpeittoon. Tästä edespäin se tullaankin näkemään kaikkialla, minne sen vaan keksin painattaa. Kiitokset Kira logosta, se on täydellinen! Ja tässä se logo sitten tulee:

Jotta näitä päiviä ja juhlia saadaan aikaseksi, tarvitaan siihen talkoohenkeä ja auttavia käsiä. Puhumattakaan ideoinnista. Erityisesti haluan siis kiittää Virve Koivistoa, joka on ollut suunnaton apu ja varsinainen puuhanainen näiden juhlien kanssa. Elikkäs kiitokset Virve! Kiitokset myös Tanja Näätäselle, joka otti hienot potretit paikalla olleista perheistä.

Kesä alkaa jäädä taakse, mutta täytyy vielä muistella elokuuta ja aivan super hienoja näyttelytuloksia. Inuki tapansa mukaan kävi tyhjentämässä pöydät, tällä kertaa Ruotsissa. Ja missä kunnossa ukkeli onkaan - kyllä siinä silmä lepää! VU-stara, kerta kaikkiaan. Hauska sattuma oli koirakaupassa kun Inukin omistaja oli törmännyt mukavaan urosakitaan. Siinä molempien kehuessa omia koiriaan tuli ilmi, että ovatkin itse asiassa sukua ja omaavat saman "sukunimen". Kyseessä oli Hoku porukkoineen. Hauska sattuma! Terveisiä molemmille pojille :) Myös Kuopiossa käytiin ison kisat viikkoa ennen maailman voittajaa. Ja sieltä tuliaisina oli upeat sijat Huldalle sekä Valolle! Ja kunnon kisasta vielä kun paikalla oli kuitenkin kymmenisen akitaa. Onnea Niko & Virve ja Salla!

Maailman Voittaja näyttely on nyt myös takana päin. Ja hienostihan tuo meni. Hirmuisen ylpeä sain olla kasvateistani ja muista, jotka paikan päällä olivat. Tuomari jakoi ERIä lähes kaikille, oikeastaan itse kisa käytiinkin sijoituksista. Sillä lähes jokaisessa luokassa oli kuitenkin aina kymmenisen akitaa paikalla. Toisissa luokissa jopa enemmän. Ainoastaan veteraaneja oli pieni määrä (3 urosta ja 3 narttua). Voitot menivät ulkomaille, mutta niin Sulo kuin Aikokin ottivat upeat kakkossijat veteraaneissa, Hulda mielettömän upean neljännen sijan valionartuissa ja isänsä Marski upean kolmossijan valiouroksissa! Nuo sijathan ovat todella korkealle arvostettuja, sillä näyttelysäännöt eivät olleet samat mihin Suomessa ollaan totuttu. SA:ta ei jaettu ollenkaan, vaan ERI kattoi sen. Ja paras narttu/uros kehiä ei ollut, vaan sijoitukset otettiin kilpailuluokissa. Kaikkien luokkien ERI:llä palkitut ykköset sitten kisasivat ROP- ja VSP-voitoista. Täytyy vielä röyhistellä kauluksia Rikin pojasta Torasta, Yuki Tenshi Batayger, jonka kanssa pääsin kehään hurmaamaan. Ja Torahan tosiaankin hurmasi, sillä poika sijoittui isosta määrästä toiseksi! Hirmuiset onnittelut Minna Riikalle & Harrille, Niinalle, Nikolle & Virvelle sekä Kirsille & Miikalle koirienne hienoista sijoituksista!! Ainut mikä näyttelystä jäi harmittamaan oli Inuki. Poika oli mielettömän upeassa kunnossa, mutta kehän laidalla oli suunnaton kameran salama, joka räpsyi epileptisesti koko ajan. Ja sai Inukin varomaan sitä nurkkaa. Valitettavasti sen jälkeen Inukin esiintyminen oli pilalla sen hiippaillessa kehässä. Tuloksena EH. Paremmalla onnella seuraavan kerran...

Omalla rintamalla alkaa myös tapahtua. Martta alkoi keväällä näyttämään, ettei vanhus oikein enää jaksaisi taipua kiireiseen elämään. Kesä vielä mentiin, mutta lenkit alkoi olla jo vähän haastavia Maian turhautuessa hitauteen ja toisaalta taas Martan turhautuessa hektisyyteen. Niinpä tälle saatiin onnellinen ratkaisu, sillä Martta muutti vanhemmilleni "eläkepäiville". Olen niiiiiin onnellinen tästä, mutta vähintäänkin yhtä onnellinen on myös Martta itse. Onni on hyvät ja koirarakkaat vanhemmat, näin koirahullun näkökulmasta. Kiitokset siis vanhemmilleni, että pitävät Martasta tätä nykyä hyvää huolta! Ja omaa rakasta Maiaa täytyy samalla kehua. Maiallahan on musta historia yksinolosta ongelmien kera. Ja myönnetään, että jännitin kun nyt Maia jäi työpäiviksi totaalisen yksin kotia. Mutta pah, turhaan stressasin. Eihän Maia virkkanut mitään yksinolosta! Voi onnea, maailman paras Maia! Ei Maian kuitenkaan tarvitse enää kauaa yksin olla, sillä viirusilmäinen karvakorvakaveri olisi tilauksessa.

On jäänyt mainitsematta Ruskasta, josta luovuttiin vuosi sitten. Ruskan elämä muuttui perheenlisäyksen myötä ja sitä myöten muuttui myös Ruskan käytös. Se alkoi mm. vahtia kotiaan hyvinkin tarkasti, piti melua kotonaan ja muunmuassa näin antoi liikaa haasteita arkeen. Ei ollut mitään mieltä yrittää alkaa sovittaa jo iäkkäämmän koiran elintapoja taas uudelleen uuteen arkeen, kun se ei itse siihen taipunut. Etenkin kun Ruskalla muutoksia on ollut nuorena jo tarpeeksi (sehän vaihtoi kotia hyvin nuorena). Niinpä Ruskasta luovuttiin. Suuret osanotot Ruskan perheelle, etenkin Päiville. Tiedän miten syvät haavat luopuminen taakseen jätti.

Sitten vielä loppuun iloisia tuontirintamauutisia. Ja niitähän on oikein kolmin kappalein. Syksymmällä on nyt tullut Suomeen Venäjältä siskokset Izumi Gai Yamabuki, Maiko ja Izumi Gai Yagumo Hime, Shida. Maiko muutti Maxin kaveriksi ja Shida Daikin. Hirmuisesti onnea tytöistä ja kaikkea hyvää neitien kanssa! Myös Serbiasta on saatu vahvistusta, sillä hain iki-ihanan Aya-neidon, Dida Kensha Aya, Suomeen ja se muutti uuteen sijoituskotiinsa Kotkaan. Hirmuisesti onnea rakkauspakkauksesta Minna! Ja suunnattomat kiitokset Bobanille upeasta kasvatista! Aya kotiutui hienosti ja sai heti uuden ystävän Marskista. Meillä on pentuja nyt toivon mukaan tuloillaan marras-joulukuun vaihteessa, sillä pariskunta Aya ja Valo ovat tavanneet onnistuneesti.

Hirveesti on vielä päivityksiä rästissä. Pakko kuitenkin nyt paloitella näitä, tai päivityksiä saadaan odottaa ens vuoteen... Kauheesti sitä vaan ehtii kaikkea tapahtua ja aika kulua aivan liian nopeasti. Muutoin siis elämä jatkuu kuten ennenkin, tosin tällä hetkellä siis vain yhden koiran kanssa.

VUOLASVIRTA

Tämä asia on niin valtavan iso, että se ansaitsee oman osionsa. Viime vuonna alettiin laskea pisteitä Vuolasvirtapalkintoon ja huomattiin, että töitä pitää tehdä, mutta itse asiassa palkinnon vaatimukset eivät olleet kaukana. Niinpä ryhdyttiin tuumasta toimeen ja viimeinen niitti oli Jyryn serti erkkarista. Voilá, ehdot olivat täyttyneet. Palkintoa varten kutsuin Kennelneuvojan käymään. Sainkin mukavaa palautetta ja kennelneuvojan mielestä erinomaista oli rotutietämykseni, koirieni luonteet, hoito ja ruokinta. Kaikki muutkin olivat kuten pitää, ainoastaan tuli huomautusta varotoimenpiteistä, joita miulla ei ollut kunnollisia. Tämä tarkoittaa sitä, jos kävisi köpelösti meille ihmisille tai syttyisi vaikka tulipalo ihmisten poissaollessa, niin miten koirat hoidetaan. Ihan perusjuttuja kuten ovessa oleva merkintä pelastuslaitokselle, että täällä asuu eläimiä ja avaimien anto naapurille hätävaraksi, olivat ratkaisuja tähän. Sitä ei aina tule miettineeksi näitä ikävämpiä tilanteita, mutta vahinko ei tule kello kaulassa.

No niinpä saatiin tämäkin rasti hoidettua ja anomkset eteenpäin. Ja nyt uusimmasta Koiramme-lehdestä 7-8/2014 sain lukea ilouutisen. Kennelliitto oli listannut vuoden 2014 Vuolasvirtapalkinnon saaneet kasvattajat ja oma nimeni koreilee listalla!! Viribus Unitis on tuore Vuolasvirtapalkittu kenneli ja ensimmäisenä palkittu akitakasvattaja!

Vain kymmenessä vuodessa tehtynä tämä saavutus on huikea! Pisteet lasketaan kymmenestä pentueesta, joista vähintään 50 % pitää olla vähintään EH:lla palkittuja näyttelyssä ja näistä vähintään toisen polven kasvatteja minimissään 50 %. Pisteet lasketaan laskentaan otettavien 10 pentueen pentumäärästä ja pisteiden täytyy kertyä vähintään 10 eri koirasta. Saavutus on sinälläänkin hieno, sillä isot pisteet (mm. C.I.B) jäi pois, sillä monilla akitoilla on takanaan AKIHO-rekisteröityjä koiria, eikä näin ollen voi saadakaan kansainvälistä muotovalion arvoa. Näin ollen miulta ei juurikaan tällä hetkellä voi tulla kansainvälisiä muotovalioita. Mutta koska VU-muotovalioita ja sertejä saaneita on paljon, saatiin pisteet pienemmilläkin pisteillä kasaan!

Erikseen haluan kiittää Minna-Riikka Järvistä & Harri Muukkosta, Päivi & Harri Kukkolaa ja Virve & Niko Koivistoa!!! Sillä heidän kanssaan ollaan todella tehty Yhdistetyin Voimin töitä. Lisäksi suuren suuret kiitokset kaikille sijoitusnarttujen omistajille ja Päivi Suonsivu-Miettiselle! Unohtamatta tietystikään ihan kaikkia VU-koirien omistajia. Taustajoukot monesti ovat näkymättömiä tahoja, mutta erittäin tärkeitä tahoja silti. HYVÄ MYÖ!!!!

Lopuksi vielä lyhyt kuvaus palkinnosta, joka on Suomen Kennelliiton myöntämä palkinto:
"Suomen Kennelliitto perusti Vuolasvirta-palkinnon koiranjalostuksen kehittämiseksi ja edesmenneen taitavan kynologin Lauri Vuolasvirran ansioiden kunnioittamiseksi. Suomen Kennelliitto myöntää palkinnon korkeimpana huomionosoituksena ansioituneille kasvattajille."
http://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/vuolasvirta-palkinto

Kuulumisia kesältä

Huh, kyllä onkin ollut kuuma. Ja kuumaa oli niin tuloksen kuin ilmankin puolesta Helsingin näyttelyssä 26.7.2014, jossa Daiki teki itsestään tuoreen muotovalion! Äärettömän paljon onnea Päivi upeasta saavutuksesta!! Unohtamatta onnitella Daikin terveistä papereista, mahtavaa! On se vaan upea mies. Sissin lapsosista on nyt juossut itsensä muotovalioksi Daikin lisäksi Hulda ja Inuki. Lisäksi Sissillä on kolme sertin päässä olevaa muotovaliota, että lisää näitä on tuloillaan. Mikä periyttäjä Sissi onkaan! Lisäksi pitää onnitella Niinaa Aikon upeasta ROP-veteraanivoitosta tämän vuoden erkkarissa! 10-vuotias ja edelleen voimissaan. Aivan mahtavaa tällaiset.

Ja koska elämä ei valitettavasti ole pelkkää ylämäkeä, niin vastapainoksi on sitä alamäkeä. H-pentueen Kuma on lopettu arkuuden takia 23.6.2014. Pojalla ei pää kestänyt elämän menoja, joten oli aika luovuttaa. Uusi koti ei olisi valitettavasti auttanut tässä asiassa ketään, kaikkein vähiten Kumaa itseään. Suuret osanotot ja pahoitteluni Jenna ja Immu!
Miuta harmittaa ettei H-pentue ole ollut täysin sitä mitä siltä toivoin. Uskokaa miuta kun sanon, että luonne on tärkein. Mikään ei mene sen edelle. Rakenne, terveys ylipäätään, on tärkeää, eikä sitä tarvitsekaan vaihtaa luonteeseen. Mutta luonteesta ei voi tinkiä. Valitettavasti en odottanut tätä H-pentueesta, sillä isä Marski pärjää upeasti kodissaan ja on juurikin luonteensa takia niin rakastettu. Pentueen emä taasen on myös pärjännyt elämässään hienosti ja asustaakin lapsiperheessä. Yhtälönä tämä ei vain tuonut kokonaista pentueellista kultaisia luonteita. Onneksi kuitenkaan kaikki H-pentueen koirat eivät todellakaan ole ikäviä luonteeltaan! Toivon kaikkea hyvää lopuille mukuloista.

Kesälomat lähestyy

Niin se aika vaan vierähti. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä tuli täyteen täysi kymppi kasvatusta, kun A-pentueen mukelot täytti 10 v. Näihin mukeloihinhan kuuluu oma koiruus Martta, joka on nyt kolmas akitani ja kolmas 10 v. täyttänyt samalla. Miten siitä voi olla niin kauan kun täällä viimeksi oli oma pentu?! Onnea siis iki-ihanat Junon pennut Martta, Kingi, Siru ja Aiko!!

Aiko on upeana leidinä tahkonnut vuosien saatossa hirmuisesti pokaaleja kotiin kannettavaksi. Veteraanikehiin siirtyminen ei tätä ole lopettanut ja veteraaniuralle mahtui viime vuonna hienoja hetkiä. Niinpä Aiko palkittiin SSKY:n Vuoden Veteraanina!! Mieletön voitto, huikeat onnittelut Niina!!

Herkku ei sopeutunut edelliseen paikkaansa, jossa elelikin väliaikaisesti. Kenties hevoset oli sille liikaa, kuka ties. Herkku kuitenkin reagoi ihollaan, joka paranee hyvää tahtia uudessa kodissaan. Vaikkei oireet olleetkaan SA:lle tyypillisiä, niin otatin varmuuden vuoksi siltä biopsiat. Ja tuloshan oli mitä arvelinkin; ei SA:han viittaavia oireita. Niinpä Herkku muutti uuteen kotiinsa Afran ja Annan hoidettavaksi ja viihdyttämään Geeta-shiban elämää. Uudet ympyrät, uusi elämä. Aivan älyttömästi tsemppiä ja hirmuisesti onnea kasvaneelle perheelle!

Itselläni ei ole pentu-uutisia kerrottavana, sillä seuraavat suunnitelmat ajoittuu loppuvuoteen. Mutta Valosta tuli isä kun muhkeat kolmoispojat syntyi 9.6.2014 Cocolle, kennel Cazador Grandeen. Onnea Mirva, Terhi ja Teppo!! Pennuilla on huikea sukutaulu ja odotankin innolla mitä näistä maailman valloittajista kasvaa!

Täytyy vielä muistuttaa jokakesäisestä asiasta, eli kuumuudesta. Muistakaa ettei koiria saa pitää auringon paahteessa, eikä missään tapauksessa jättää esim. autoon sisälle auton ollessa parkissa! Koirilla on tukalampaa kuin meillä ihmisillä. Ja sisälle saatte viileempää kun pidätte verhoja kiinni. Tai jos haluaa valoa päästää sisään, niin valoverhot on oiva ostos. Auringonsäteet jää verhoihin, mutta valo pääsee läpi. Ja ikkunat kiinni kunnon helteillä päivisin!

Kesälomat alkaa olla käsillä, joten toivottelen tässä samalla oikein hyvää kesää kaikille!

Keväässä mennään

Kevät on ollut yllättävän pitkä kun talvi jäi lyhyeen, joten saas nähdä millainen kesä tulee olemaan. Meillä kevättalvi toi hieman ongelmia Martan suunnalla. Mummo nimittäin alkoi juoda oikein kunnolla lotraamalla, eikä lenkit meinanneet maittaa sitten millään. Käytin Martan sitten eläinlääkärillä, jossa testattiin mm. munuaiset, maksa, kilpirauhanen. Näissä, kuten ei myöskään perusveriarvoissa ollut moittimista, tulehduksiakaan ei näkynyt. Parin päivän päästä vasta ongelma sai nimen, nimittäin niinkin yksinkertainen kuin pissatulehdus. Pissanviljely tuotti siis vasta tulosta ja se valmistui vasta pari päivää myöhemmin. Niinpä Martta sai 10 pv antibioottikuurin. Vaikkakin tämä ongelma talttui näin, niin väistämättä Martassa alkaa ikä näkyä. Tuleehan tuolle muorille jo täys kymppi täyteen piakkoin..

Sinällään ironista oli se, että lähdin eläinlääkäriin saamaan ratkaisun ongelmaan, ja sen sainkin, mutta sain myös muuta. Nimittäin Martan kanssa odotellessamme vuoroa, oli odottamassa omaa vuoroaan toinen koira, joka kärsi pitkittyneestä ripulista. Ja niin vain se perhanan pöpö kulkeutui mein mukana kotia ja iski kyntensä täysillä Maiaan! Siinä sitten juostiin parin yön aikana Maian kanssa ulos - se se onkin niin hauskaa puuhaa talvisin. Noh, Maialla ripuli meni ohitse ilman lääkityksiä, onneksi.

Maiasta täytyy vielä sen verran jatkaa, että koska Tuija päätti olla käyttämättä Maiaa jalostukseen, niin kikkarapää on nyt täysin oma koiruus! Sijoitussopimus on siis päättynyt. Ja ne lonkkatuloksetkin tuli ilman yllätyksiä; C/C. Sain vielä erikseen Kennelliitolta kirjallisen lausunnon NetPostiin, jossa kerrottiin syyn johtuvan löysyydestä. Kiva uusi tapa Kennelliitolta!

Reilussa 3 kk ei Väinöstä ole saatu mitään uutta tietoa. Havaintoja ei näemmä ole (jotain arveluita ihan muutamalta ihmiseltä on facebookissa ollut, muttei mitään kunnollista). Toivo elää niin kauan kunnes saadaan jotain tietoa asiasta! Rakas poika on yhä mielessä, eikä ihan helpolla unohdukaan.

Lopuksi täytyy vielä muistuttaa VU-kesäpäivistä elokuun lopulla! Juhlitaan, nautitaan, ulkoillaan, syödään hyvin ja halukkaat pääsevät testauttamaan aidolla villisialla koiransa, kun Taisto Sulevi tulee paikan päälle!! Otahan yhteyttä, jos haluat kuulla lisää!

Missä, missä se Väinö on?

Väinö ja koirakaverinsa Geeta lähtivät hajujen perään Puumalasta 12.1.2014. Geeta löytyi seuraavana aamuna, mutta Väinö on edelleen kateissa! Kaikki havainnot Väinöstä otetaan erittäin onnellisina vastaan. Väinö on todella musta, leikattu uros, jolla on valkoisia merkkejä. Selkeimmät merkit löytyvät niskasta sekä hännästä, josta puolet on valkoista. Väinö on helposti lähestyttävä uros, joten sen saa ottaa kiinni. Väinö ei myöskään ole säikky. Toivon suuresti, että Väinö löytyisi hyvissä voimin ja se saataisiin takaisin perheensä luo!!! Otathan yhteyttä miuhun (yhteystiedot sivussa) tai esimerkiksi poliisiin, jos näet Väinöä.

Tervetuloa uusi vuosi

Uusi vuosi on taas startattu. Tänä vuonna VIRIBUS UNITIS juhlii pyöreitä vuosia, sillä se on kenneltoimintani 10. vuosi!! Uskomatonta miten aika rientää. Tämä vuosi tuo mukanaan juhlat, sillä ainakin pyöreitä vuosia juhlistetaan kesällä. Tästä lisää myöhemmin.

Viime vuonna Uma-tytöt Hulda ja Haru piti kalenterinsa täysinä. Hulda teki pojan keväällä, valmistui muotovalioksi ja kisaili parissa epävirallisessa agilitykisassa upein tuloksin! Haru jatkoi siskonsa näyttämää tietä ja teki omat kolmosensa kesällä. Tämän jälkeen Haru kunnostautuikin ihan urakalla monissa harrastuksissa. Päivi aloitti Harun kanssa sekä tokoilut, uinnit kuin mejä-harrastuksenkin! Käyntiinpä sitten uinnista innostuneena Martan, Maian ja Sissin sekä Huldan kera kokeilemassa miltä se tuntuu. Martta-mummo ui hienosti, vaikkei uimisesta niin välitäkään. Sissi ja Hulda menivät hienosti, etenkin tuntui, että Hulda alkoi innostua hommasta. Maia päästettiin mukaan vasta myöhemmin, sillä se vesipeto ei altaasta poissa pysy!

Tämä vuosi alkoi murtuneella sydämellä. Hilma alkoi ontua loppuvuodesta ja alkuvuodesta oli jo poissa. Hilman kohtaloksi koitui luusyöpä, joka oli levinnyt rajusti eikä asialle ollut tehtävissä yhtään mitään. Hilma nukkui pois rauhallisesti. Suuret osanotot Timolle perheineen ikuisesti muistoihin jäävän ystävän poismenosta!

Kotirintamalla asiat on ennallaan. Maian käytin kuvissa ja silmäpeilauksessa joulukuussa. Kaikki tulokset eivät ole vielä saapuneet, mutta selkä, kyynärät, polvet ja silmät on priimaa kamaa. Lonkissa hieman löysyyttä, joten ne asettunee B-C alueelle.

Sää on ollut ällistyttävän huono, joskin tällä hetkellä täällä pääkaupunkiseudullakin näkyy jopa lunta! Toivotaan, että talvi jää ja pysyy nyt parin kuukauden ajan. Sitten toivotetaan kevät tervetulleeksi ihan mielellään. Oikein hyvää, tervettä ja onnellista vuotta!