Vuoden 2017 uutiset

Hyvää joulua

Pikainen päivitys. Kaikki pennut ovat uusissa kodeissaan. Toivon kaikkea hyvää jokaiseen uuteen kotiin!

Vuosi on paketoitu näyttelyiden osalta. Pohjoismaiden voittajanäyttely oli puhdasta juhlaa VU-leirin osalta. Suuret onnittelelut niin Maran voitosta kuin Tinon hopeasijastakin poikien perheille!

Raitapaitaiselle VU-linjan kantaurokselle Sulolle jouduttiin jättämään hyvästit 5.12.2017 hienossa 12 vuoden iässä. Osanottoni Minna Riikka, Harri sekä Hertta. Sulon jättämä aukko on suuri, kuten ovat ihanat muistotkin.

© Emilia Puustinen
Sulo RIP

Uudet kodit, uudet elämät

Suurin osa pennuista on muuttanut uuteen kotiinsa. Vielä kun Rokka löytää itselleen oikean, juuri sille tarkoitetun kodin, niin alkaa tämä pentue olla tapulteltu tältä osin. Onkin aina niin jännää jäädä katsomaan mitä maailma tuo mukanaan ja minkälaisiksi akitoiksi kukin kasvaa. Kovasti paljon onnea ja hauskoja tilanteita pentujen kanssa uusiin koteihin!

Myös Haru on muuttanut uuteen kotiin. Oon niin onnellinen, että Haru päätyi juuri sinne minne pitikin. Kuningatar saa oleskella ainoana koirana ja nauttia lenkeistä ilman huolen häivää. Kyllähän se tuntuu näkyvänkin, iloisuus on käsinkosketeltavaa. Oikein paljon vuosia, terveyttä ja hyvää elämää Harun kanssa Marika!

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja joulu lähestyy. Oikein ihanaa, ehkäpä lumistakin, joulua kaikille! Ja tietenkin oikein hyvää uutta vuotta!!

Pentuja syntynyt

Meillä on pentuja!! Ylpeänä esittelen Suomi 100-pentueen. Minttu synnytti kuin vanha tekijä - on ilo seurata elinvoimaisia pentuja ja emää, joka hoitaa lisääntymisen kuin oppikirjasta aina seitsemännessä polvessa omaa kasvatustyötä. Tulijoina on seitsemän toinen toistaan hauskempaa veijaria. Mukana on pitkäkarvaisia ja normaalilla turkilla olevia pentuja. Pentuenimi on omaa kotimaatamme kunnioittava Suomi 100, kuin monella muullakin, mutta miun nimissä on oma twistinsä kenties... Halusin jotain 'pilke silmäkulmassa' tyylistä ja sellaiset sain. Katso lisää Suomi-pentueen sivulta.

Ja nyt kun esittelyjen makuun pääsin, niin esittelenpä samalla uusimman tuonnin, jossa olen osaomistajana. Valkoinen jääkarhu lensi aina Argentiinasta saakka. Hiro asustelee Jaakon ja Elisabetin luona. Fiksu ja iso ukkeli toivon mukaan rikastuttaa hienolla suvullaan aikanaan VU-linjaa! Vaikkakin esittelen vasta nyt Hiron, on poika tosiasiassa rantautunut jo vuosi sitten tänne. Käsittämätöntä miten tämäkin on voinut jäädä mainitsematta aiemmin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Tervetuloa Suomeen Hiro!

Näyttelyrintamalta on jälleen uskomattoman hienoja uutisia raportoitavana. Uudet Suomen muotovaliot Tino sekä Reika valioituivat upeasti tänä syksynä. Vain viikko erikoisnäyttelyn jälkeen kävi Niina pokaamassa pystit kotia viimeisen sertin kera Tinon kanssa. Reika taasen otti upeaakin upeamman lausunnon akitakasvattaja-tuomarin tarkan katseen alta Seinäjoen kansainvälisessä näyttelyssä. Suuret onnittelut molempien ihanuuksien perheille!!

Syksy voi olla erittäin raskasta aikaa. Rankka muistutus elämän hauraudesta kohtasi kun VU-linjan tärkeä vaikuttaja Sissi-mummo menehtyi äkillisesti pernan kiertymään 2.10. Mikä suurta surua helpottaisi, en sitä osaa Sissin perheelle sanoa tai lohduttaa. Suuret osanottoni Virve, Niko sekä lapset Sissin poismenosta! Sissi elää rakkaissa muistoissa, sekä VU-linjassa.

© Saija Tenhunen
Sissi RIP

Syksyn tuulet, Kivat koirat uudet

Alotetaanpas mielettömän hienoilla tuloksilla, Kiva koirakansalainen -sellaisilla. Perinteiset VU-päivät vietettiin jälleen kerran elokuun lopulla Ruokkeen lomakylässä, jossa meitä oli perinteinen määrä. Tämän vuoden kohokohtana oli kiva koirakansalainen -testi! Siihen saatiinkin upea määrä osallistujia, joista vähän yli puolet suoritti testin hyväksytysti läpi. Kiva teamin sivuilta näkyy hyväksytyt tulokset 19.8.2017 järjestetystä testistä. Suuremmoiset onnittelut kaikille läpässeille!!!! Oon niin ylpeä kaikista.

Periaatteessa kaikki hylätyt oli hirveän pieniä asioita, mutta koska testissä on vain hyväksytty/hylätty linja, voi todella pieni osio koitua kohtaloksi. Näinhän kävi miun molemmille koirille, jotka läpäisivät kaikki muut kohdat, mutta viimeisenä ollut 3 minuutin odotus (siis odotus eikä mikään paikallaolo, joka kuvastaa kaupan ulos jättämistä) oli liikaa. Molemmat vuoroillaan huutivat ja hylätyt napsahti. Perkele, vieläkii kismittää! Senkin takia oon super onnellinen uusista VU-kiva koirakansalaisista!! Saatte olla ylpeitä! Ja meille muille; Ehkäpä järjestetään testi toise, jossa saataisiin uusintayritys. Kiitokset tuomarille vielä erikseen, Laura teki hienoa jälkeä ja oli selvästi akitojen mieleen.

Suuren suuret kiitokset jälleen kerran kaikille teille ihanille ihmisille, jotka olitte mukana päivillä! Itkuhan se jälleen tuli kun sain postia upeasta postilaatikosta paikalla olleilta. Eikä auttanu, vaikka kuinka yritin pidätellä.

Meillä muutoin on ensi vuoden päivät lyötynä jo lukkoon ja mökkejäkin jo varattu. Itse asiassa jälleen kerran vain muutama mökki on enää tässäkään vaiheessa vapaana. Suosittelen varaamaan omasi heti, jos mukaan mielit tulla. Erittäin tervetulleita ovat kaikki vanhat ja uudet vu-päiväläiset!

Näyttelykuulumisia. Minttu, joka ei tavallisiin näyttelykehiin pitkän lettinsä kanssa pääse, oli akitojen erikoisnäyttelyn turistiluokassa... ja voitti sen! Raamikas ja näyttävä Minttu oli lopulta BIS-2 turisti. Hurjaa! Veljensä Tino oli heti seuraavana päivänä toisessa näyttelyssä sertin arvoinen. Upea Shou-pentue.

Loppuvuodelle odotellaan ja toivotaan kahta pentuetta tulevaksi! Miun sijoitusnarttu turriainen Minttu vietti hetken aivan ihanan luonteen, rakenteen, ilmeen, liikkeen ja värin omaavan tuontiuroksen, Shingenin, kanssa. Shingenissä on juuri niitä ominaisuuksia mitä halusin Mintun sulhaselta ja Mintulla taas hyvät puolensa, jotka tulee Shingeniä. Odotan kovasti miten hienoja pentuja onkaan tuloillaan tästä pentueesta! Toivon mukaan sekä normaalikarvaisia että pitkäkarvaisia.

Maikollekin odotellaan pentuja tulevaksi hyvin samoihin aikoihin kuin Mintulle. Myös Maikon sulhaseksi valikoitui upea Shingen! Shingenhän on jo 5-vuotias uros, joka on asunut perheessä Venäjällä, jonne se on tuotu Japanista, josta se matkasi tänne Suomeen. Myös Maiko-Shingen yhdistelmästä odotan paljon, sillä kun kaikki tähdet on kohillaan, tulee kasa pentuja, jotka omaavat upeat ilmeet, rakenteet, liikkeet ja lämpimät sydämet. Maikolla on ennestään yksi pentue, jossa on järestään ihanaluonteisia akitoja.

Midoja koetellaan

Kesä on ollut kurja Mido-pentueeni osalta. Ensin sairastui heinäkuussa SA:han Anakin ja vain hitusen myöhemmin sairastui UDS:ään (=VKH) Reetu. Olen niin tyrmistynyt, sillä nämä ensimmäiset autoimmuunisairastumiset tästä pentueesta tuli ryminällä ja vasta 5 vuoden iässä. Voimia sairauksien kanssa molempien poikien perheisiin!! Jotain hyvää asiassa on se, ettei kumpaakaan pojista ole käytetty jalostukseen, joten suoraan alenevaa polvea ei löydy.

Kesä noin muuten on lomien osalta ohitse ja arki palaa kuvioihin. Kesäkiloja ei koirille tullut, omistajalleen sen sijaan... Elokuu menee vielä jokseenkin kesämäisissä oloissa, etenkin kun Ruokkeen lomakylässä vietellään kohta puolin vuosittaista VU-päivää. Jos auto haluaa liikkua päiväseltään, niin hypätkäähän kyytiin ja tulkaa moikkaamaan VU-porukkaa Kesälahdelle! Lisää ajankohtaista sivulla asiasta. Mukavaa loppukesää siis kaikille.

VU siirtyy nykyaikaan. Voit löytää facebookista nyt myös siis miut, ryhmä löytyy nimellä Viribus Unitis akitat. Se on suljettu ryhmä, johon otan mukaan vain tutut ja VU-koirien perheenjäsenet. Pentukyselijät ym. pääsette mukaan kunhan oma VU-koiruus kotoa löytyy!

Kesän korvilla

Tärkein ensin: Ansan kanssa menee hyvin!!!! Meillä on nyt takana puolitoista kuukautta kunnollista yksinoloaikaa. Mikään ei tällä hetkellä voi tuntua paremmalta. Muutosta saadaan aikaan kun muutokseen panostetaan. Miulla alko olla kekselijäisyys ja etenkin voimavarat aivan loppu. Mutta maailman kaikkeus ojensi auttavan kätensä ja iski kouraan pari vuotta sitten hankitun Suvieran oppaan. Ja ihan minimaalisilla muutoksilla Ansan tuhoaminen loppui. Asia vaati vaan todellista tarkkuutta. Lisäksi alotin dobon harrastuksena molempien koirieni Ansan ja Maian kanssa. Se onkin ollut huisin hauskaa, ihanaa ja kuluttavaa hommaa. Pitkät lenkit kun ei anna tarpeeksi Ansalle viihdykettä, niin onphan nyt ihan harrastuskin alla. Näillä mennään hymyssä suin eteenpäin.

Näyttelyt on alkanu vauhdikkaasti tänä vuonna. Päivittelin äskettäin tulokset sivun. Oon onnellinen kun sertejä on tippunut VU-koirille. Tästä on hyvä jatkaa. Toivon mukaan tänä vuonna juhlistetaan vielä paria uutta muotovaliota.

Pentuja ei nyt kesälle tule, koska en löytänyt urosta Mintulle. Asiaan palataan syksymmällä jos/kun urosasia saadaan hoitoon.

VU-kesäpäivät on jälleen tuloillaan. Kesäpäiviä vietetään tänäkin vuonna, jo viidettä vuotta putkella, Ruokkeen Lomakylässä Kesälahdella. Paikka on huikea koiraporukalle. Tämän vuoden erikoisuutena järjestetään Kiva Koirakansalainen testi! Vaikkei viikonlopuksi tulisikaan, niin voit silti tulla pelkän testin takia. Uusiakin kasvoja olisi hauska päivillä nähdä - VU-ihmiset tervetuloa!

Aloitus uudelle vuodelle

Startataanpas nyt tämäkin vuosi aloittamalla hienoilla näyttelytuloksilla. Mido-pentueen Ruuti pokasi itselleen viimeisen sertin, ollen vielä rotunsa paras. Sertin myötä nallakarhu valioitui Suomen muotovalioksi! Hirmuisesti onnea Tanja!!! Ansan kanssa korkattiin näyttelykehät tammikuussa, kun japanilainen tuomari tuli Suomen kamaralle. Ansa oli rotunsa paras pentu. Parhaiten jäi mieleen näyttelystä ns. kutsumanimi Ansalle: Terapiakoira. Ansa tutustui toiseen akitan pentuun, joka tykästyi Ansakkeeseen. Jäi hyvä mieli, terapiakoira.

Terapiakoira -nimitys lämmitti sen takia eniten sydäntä, että mie todella kohta tarvitsenkin terapiaa. Ansan kanssa on kamalaa elää, sillä se perkeleen koira tuhoaa yksin ollessaan. Tai onhan sillä Maia, mutta mitäpä se Ansaa kiinnostais. Ennemminkin riehaannuttaa senkin. Oon todella, todella kyllästynyt Ansan kanssa elämiseen. Saas nähdä jaksanko odotella hyvää aikaa, vai otanko ja luovutan jossain vaiheessa. Tilanne on toki parantunut ihan pentuajasta, jolloin Ansa söi huonekaluja ym. Nykyään saa jo kengätkin olla paikoillaan, ilman että ne on tuhantena palasena. Mutta mattoja Ansa "puistelee" päivittäin, samoin koiranpetejä, leluja. Aina yhtä siivoamista ja järjestelyä kun tulee kotiin. Erittäin stressaavaa ja ikävää. Katotaan miten asia päättyy ja millon.

Pentuja meille ei taida tälle keväälle tulla. Ongelmana on uroksen löytäminen Mintulle. Ei ole kuulkaa helppoa. Ja kun en ole vielä urosta keksinyt, niin olosuhteiden pakosta pentue siirtynee syksylle. Kiitokset kyselijöille. En ole oikein jaksanut kunnolla vastailla sähköposteihin, pahoitteluni siitä. Aktivoidun kun on pentuja mitä myydä, jotenkin vaikea suhtautua kyselyihin kun ei ole mitä tarjota.

Mukavaa kevään odotusta ja pitäkäähän peukkuja, että Ansan kanssa saadaan elämä raiteille.