Uutisia vuodelta 2011

20.10.11 :: Muutoksia ja UDS ::

Aloitetaan nyt ensin niillä ikävillä uutisilla. Yukitama-pesueen uroksella, Musashilla on todennäköisesti UDS. Musashin oireet ovat hyvin sairauteen sopivat ja tämän totesi ell Helsingissä. Virallista diagnoosia ei elävältä saada, muuten kuin todennäköisin epäilyin eläinlääkäriltä, joka tuntee ko. sairauden. Tällä hetkellä Musashi voi hyvin lääkityksensä ansiosta. Tiedot pojasta löytyy täältä: Musashin sivu. Toivon kovasti jaksamista Musashin perheelle ja tietenkin pojalle itselleen. Ei ole helppoa elää sairaan eläimen kanssa, jolle jokainen päivä on lahja.

No sitten juuri päinvastaisiin aiheisiin, eli pentu-uutisiin. E-pentueen pitkäkarvainen ja ihastuttava tyttö Hani oli viettänyt omistajaltaan salassa romanttisia hetkiä perheen akitapojan, Kendon, kanssa. Ja tietenkin sillä tuloksella, että pentuja on tuloillaan lokakuun lopun - marraskuun alun paikkeilla. Tulevan pentueen sukutaulu löytyy täältä. Toivotaan kovasti, että pennut saavat vanhempiensa ihanat luonteet! Osa pennuista voi olla pitkäkarvaisia.

Meillekin on tulossa sen verran muutoksia, että edessä on paikkakunnan vaihto vielä tämän vuoden aikana. Ja se tietysti tarkoittaa paljon normaalielämän muutoksia. Myönnettäkööt, että jännitän suuresti miten Maian kanssa yksinolot alkaa sujumaan. Maiahan osaa olla täällä hiljaa, mutta kodin vaihto on erittäin suuri muutos koirankin elämässä ja nähtäväksi jää, miten siitä selvitään.

Jasmin on selvästi päässyt ystävän menetyksestä yli. Heti Junon poismenon jälkeenhän Jasmin kieltäytyi lenkeistä. Jasmusta tuli ikäloppu muutamassa päivässä, eikä se ollut kovinkaan mieltä ylentävää katsottavaa. Mutta nyt syksyn myötä on alkanut Jasminkin palaamaan uomiinsa ja lenkitkin onnistuu. Näkeehän sen sokeakin miten Jasmin nauttii Martan ja Maian seurasta. Se selvästi tulee Marttaan. Mutta myönnettävä sekin on, että ikä alkaa todenteolla painamaan Jasmu-vanhusta.

No loppuun nyt vielä pienempi aihe, mutta itseäni todella ärsyttävä sellainen. FCI on maailman kattava kenneljärjestö, joka mm. vahvistaa näyttelyistä saadut cacibit. Näitähän koirat keräävät vain kansainvälisistä näyttelyistä ja valmistuvat ehdot täytettyään kansainvälisiksi muotovalioiksi. Vaan eipä tunnu mikään riittävän... Olen kyllä ikuisesti katkera, jos Aiko (VU Aetna) ei itselleen CIB -titteliä ikinä saa. Aiko on hankkinut vuosien varrella itselleen 12 cacibia, joista 3 tulee ulkomailta. Mutta koska Aiko on ER-rekisterissä, niin cacibit jää tätä nykyä vahvistamatta. Mikään ei ole päättäjien mukaan muuttunut, vaan vuosi sittenpä vielä vastaavat koirat hankkivat itsensä kansainvälisiksi muotovalioiksi... virheellisesti. FI-rekatunkin koiran täytyy omata ns. normaaleissa rekistereissä olevia koiria 3 sukupolvea taaksepäin ja näihin ei lasketa AKIHO-koiria. Voi voi sanon minä!

14.9.11 :: Uudet sivut netissä ::

Tervetuloa uusituille sivuilleni! Kiitokset graaffisesta suunnitelusta menee Johannalle Kemiin! Ja nyt kun uudet sivut on julkaistu, niin päivityksiä alkaa taas tulemaan paremmalla tahdilla. Kaikkia sivuja ei ole vielä uusittu, joten ne linkit, jotka vievät vanhoille (sinisille) sivuille, ovat päivittämättä.

Käyn nyt nopeasti läpi joitain tapahtumia. Maia the bouvier pääsi agilityn hallintestin läpi ja kesä ollaan juostu agilityn esteiden seassa. Ja kuten arvelinkin, Maia on todella hyvä tässä omassa lajissaan! Omistaja/ohjaaja sen sijaan kaipaa vielä hyyyyvin paljon harjoittelua. Ehkäpä mie löydän vielä jonkun kisaamaan tähtäävän, innokkaan agi-harrastajan, joka alkaisi harjoittelemaan Maian kanssa. Sillä on pakko tunnustaa, että tuskin saan itelleni sellaista kipinää aikaiseksi, että Maia tuloksia agilityn kentiltä hakisi...

Terveyden kanssa on jouduttu vähän pähkäilemään. Tämän vuoden aikana on tullut paljon terveystuloksia, pääosin lonkkia, joista osa on hyviä ja osa huonompia. Ikävin uutinen oli japaninpoika Rikin todella huono lonkkatulos. Pojalla on kuitenkin täysin priimaa muu rakenne, eli kyynärät, polvet ja selkä. Parempia uutisia oli Matsun (VU M. Matsuno) biopsia, josta selvisi ettei kutinat ole SA:ta. Kunhan nyt iho-oireet muutoin saadaan kuriin, niin hyvää tulee. Myös Sissi (VU Yua) kävi eläinlääkärin pakeilla kesällä. Sissi ei ollut ihan oma itsensä, vaikkei varsinaisesti mitään kipuja näyttänytkään. Sissi vietiin sitten eläinlääkäriin, jossa tutkittiin polvet ja ne oli terveet. Sissiltä kuvattiin myös selkä tietokonetomografiassa, josta sitten löytyikin syy; välilevytyrä. Tämän Sissi sai tapaturmaisesti imetysaikana, jolloin kuului ajoittain naksuntaa ulkoillessa. Mutta koska akita ei näytä kipujaan, ei sitä tehnyt myöskään Sissi. Ja siksipä syykin selvisi vasta myöhemmin. Samalla oli kuitenkin huojentavaa kuulla, että selkä on täysin kunnossa. Onni onnettomuudessa hoidoksi tuli pelkkä tulehduskipulääkitys ja lepo. Nyt koiruus on taas oma itsensä ja pirteä.

'Suuri Metsästäjä' Siru taituroi taas kerran kotonaan jäljestyksen parissa. Siru piti muiden koirakavereittensa kanssa meteliä yöllä ja kun omistajansa sitten otti koiran kerrallaan ulos, niin Siru jäljesti upeasti karhun tappaman hirven vasan luo! Samoiten teki myös perheen toinen akitaneito.

Menneenä viikonloppuna vietettiin ensimmäisiä VU-syyspäiviä. Olimme mukavalla porukalla Jaalassa, Aurantolassa. Tuota paikkaa ei voi tarpeeksi kehua ja on hyvinkin mahdollista, että sinne mennään ensi vuonna uudelleen. Meitä oli mukavasti paikalla; ihmisiä 16 ja koiria 12. Aurantolan mahtavan paikan vuoksi tilaa löytyy, joten uroksetkin mahtuivat samaan saareen. Itse mökit ovat isoja ja meidän mökkiin mahtuikin 4 ihmistä ja 4 koiraa. On se helpottavaa kun Martta, Maia, Sissi ja Hulda tulevat niin mainiosti toimeen! Kiitokset vielä kaikille paikalla olleille! Olihan mukava viikonloppu, joka päättyi hienosti menneeseen Porvoon näyttelyyn.

15.8.2011 :: Hiljaiseloa ::

Eipä ole ihan äsken näin kauaa kestänyt päivitysten teko... Uudet sivut on tekeillä, enkä millään ole kehdannut näitten kanssa puljata. Eli päivityksiä saadaan vieläkin odotella.

Pentuja oli suunnitteilla Hallalle ja Agarille, mutta tällä kertaa niitä ei nähdä. Koirat kyllä leikki ja leikki keskenään, mutta valitettavasti siihen se homma jäikin. Kokeilin myös Marskin kanssa, mutta yritykseksi sekin jäi.

Kakuju löysi uuden kodin, jonne muuttikin äskettäin. Oikein paljon onnea uudelle perheelle Kakujun kanssa! Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja Kakuju viihdyttää koko perhettä pitkään.

Junosta aletaan olla toipumaan päin. Onhan näitä itkuja itketty jo jokusenkin kasvatin vuoksi, mutta nyt oli vuorossa oma koira. Oli todella rankka kokemus viedä koira lopetettavaksi ja näin jälkikäteen ajatellen sitä miettii, miten sitä voimia saakin kun niitä tarvitaan. Juno oli äärimmäisen rakas koira, enkä halua rakkaalle yhtään lisää kipuja aiheuttaa. Junolta meni siis polvesta ristiside poikki ja kun koira kuvattiin, niin vanhuuden myötä oli tullut vaivoiksi silottumat selkärankaan ja toiseen kyynärään alkavaa nivelrikkoa. En enää alkanut vanhusta isolla leikkauksella siis kiusaamaan. Suuret kiitokset menee omille vanhemmille, etenkin äitille, joka Junoa hoiti sen viimeisinä vuosina! Ikävää on katsoa Jasmua, joka todella vahvasti jäi kaipaamaan kaveriaan. Ei se näytä olevan helppoa koirillekaan.

Iloisempiin aiheisiin vielä. Syyskuussa on VU-tapaaminen, jonne on meitä tulossa pieni ryhmä rämä. Tapahtuma kestää viikonlopun verran, mutta olisi TODELLA MAHTAVAA nähdä vielä lisää VU-koiria, joten otahan yhteyttä jos kiinnostuit: emilia(at)viribus.info tai 0408314246.

Mukavaa syksyn odottelua!

30.4.2011 :: Kevät on täällä ja kohta jo kesäkin ::

Näin se vaan on kevät alkanut ja kohti kesää mennään, niin ikävissä kuin mukavissakin merkeissä. Viime keväänä menetettiin Siiri ja tänä keväänä oli pienen Namin (VU Penelope) vuoro. Nami kärsi kroonisesta munuaisviasta, joka selvisi viime vuoden lopulla. Pieni taistelija yritti kaikkensa, mutta vaikka kuinka Nami taisteli, ei se voinut tätä taistelua voittaa. Ja niinpä Nami nukkui lopulliseen uneen kotonaan perjantaina 8.4. Suuret osanotot asianomaisille!

Omat rakkaat mummo-koirani viettivät syntymäpäiviään. Jasmin teräsmummo täytti 3.4. jo upeat 13 vuotta ja Juno liittyi kymppikerholaisiin 17.4. Virtaa riittää toivottavasti molemmille vielä vuosiksi eteenpäin.
Ja sitten kuva mielettömän ihanasta lahjasta, VU-teltasta Junon kymppivuosien kunniaksi. KIITOS! Miulla on uskomattomia kasvatin omistajia. Nyt saa sataa tai paistaa, niin meillä on katto pään päällä tapahtumissa! Olin niin häkeltynyt lahjasta, etten edes tajunnut ottaa uudesta perheenjäsenestä edustuskuvaa. Mutta ainakin loppukesän erkkarissa häntä voi ihailla paikan päällä ;)

Siru (VU Abundantia) on Suomen Kennelliiton kaverikoira. Sirun ja muiden kaverikoirien työhön kuuluu tuoda iloa ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta omaan kaveriin. Kaverikoirat vierailevat mm. vanhainkodeissa. Siru ei ole ensimmäinen kaverikoira-akita Suomessa, muttei toivottavasti myöskään viimeinen. Lue artikkeli kaverikoirista Pogostan sanomista sekä lisää asiaa asian tiimoilta löytyy Kennelliiton sivuilta.

Viime vuonna ja tänä vuonna on monet VU-koirat käyneet hakemassa neuvoja asiantuntijoilta mm. lenkkeilyihin. Ja kyllä on kaunista jälkeä siitä saatukin! Todella vahvasti suosittelen käyttämään apuja hyväksi vaikka jo pennunkin kanssa, sillä on aivan turhaa odottaa negatiivisten piirteiden voimistumista. On aina helpompi korjata alkavaa johtajuusongelmaa tai muuta ongelmaa. Tsemppiä kaikille koirien kanssa painiville!

1.3.2011 :: Paljon kuulumisia ::

Sissin pennut ovat uusissa kodeissaan ja joka suunnassa tuntuu menevän hyvin. Myös Kuron pennut kasvavat ja komistuvat päivä päivältä. Nämäkin pojankoltiaiset ovat löytäneet jo omat kotinsa ja muuttavat uusiin koteihinsa maaliskuun aikana. Olen kyllä niin tyytyväinen, että siskokset Sissi ja Kuro ovat hoitaneet mallikkaasti omat vanhemmuutensa ja pennut ovat reippaita akitoja. Toivon rutkasti onnea ja terveyttä molempien tyttöjen pennuille! Vaikka pentuaika on aina ihanaa, niin tuo se myös mukanaan todella paljon työtä. Reissun päällä olenkin joutunut olemaan paljon, sillä Sissin pennuthan kasvoivat Sissin perheen Virven ja Nikon luona. Suuret kiitokset heille hyvin tehdystä työstä!

Nyt on ensimmäiset VU-pennut pentutestattu. Sekä Sissin että Kuron pennut on testattu ja ainakin Uma-pentueen testistä teen jutun sivuilleni, josta testin kulusta ja tuloksista voi lukea enemmän.

Akitayhdistyksen talvipäiviä vietettiin viikonloppuna Hiidenhelmessä, Punkalaitumella. Olin viime vuoden jalostustoimikunnassa, mutta tänä vuonna on hyvä "vetää henkeä" ja keskittyä muihin asioihin. Tänä vuonna en myöskään ole enää Akita ry:n sitoumuskasvattaja, sillä erosin siitä äskettäin. Takuisiin tai kasvatustoimintaan ero ei vaikuta.

Talvipäivillä järjestetyssä toko-kisassa VU:t ottivat hienosti kolmoisvoiton! Tottelevaisimmaksi akitaksi itsensä tokoili Aiko, toiselle sijalle tokoili itsensä Hilma ja jaetulle kolmoissijalle pomppivat nuorimmat VU-laiset, eli Hulda ja Turo. Mukana mittelöissä oli myös Hoku. Tuomarina kisassa toimi Tiina Räsänen.

Omat sivuni ovat olleet nyt jonkun aikaa päivittämättä ja se johtuu kiireistä. Päivitykset tulevat nyt kevään aikana muutoinkin todennäköisesti olemaan harvalukuisempia.

Kylmää on piisannut, mutta nyt on alkanut kevät näyttämään kasvojaan auringon muodossa. Jasmin mummo se vaan on jääräpäisenä halunnut nukkua ulkona, aina 30 asteen pakkaslukemissakin. Voitte vaan uskoa, että turrin turkki ei ole kevyimmästä päästä tällä hetkellä.

Näyttelyvuosi alkoi tänäkin vuonna hienosti Sirun (VU Abundantia) ROP-voitolla Tuusniemen ryhmänäyttelyssä! Lappeenrannan perinteinen pääsiäisnäyttely on taas tulossa ja tänäkin vuonna toivoisin mahdollisimman montaa VU-koiraa paikalle, niin päästäisiin lenkkeilemään yhdessä!! Näyttelyynkään ei tarvitse osallistua, mutta olisi hauskaa saada lenkkiseuraa kasvateista.

Maian (bouvier) kanssa ilmottauduttiin LPKY:n toko-kurssille, josta valitettavasti ensimmäinen kerta jäi talvipäivien johdosta väliin. Mutta kaikista suurin tavoite olisikin saada itselleni into harrastamiseen, sillä Maia on hyvä harrastuskoira jolta ei intoa tekemiseen puutu. Saas nähdä innostutaanko sitä vielä agilityn salojakin kokeilemaan. Jospas sitä pääsisi hallintatestin läpi ja kurssille saakka tänä keväänä.

Taas on Maian turkki kasvanut ja sitä myötä takkuuntunut. Ostinkin ensimmäistä kertaa aidon Coat King -takunselvittäjän, joka on aivan upea laite! Dogster nettikaupan kautta hinta oli sopivat 15 euroa. Tämä väline sopii erittäin hyvin myös pitkäkarvaiselle akitalle, jonka turkki on solmussa.

Loppuun vielä asiaa kuvista. Haaveena olisi saada ihan kaikista VU-kasvateista kuvia gallerioihin tai blogeihin. Tällä hetkellä kuvia onkin nähtävissä jo monesta VU-kasvatista, mutta vielä puuttuu suurelta osaa galleria. Joten olisi hienoa, jos VU koiran omistajat kaivaisivat vanhoja sekä uusia kuvia ja laittaisivat ne jonnekin internetiin, jotta muutkin pääsisivät ihailemaan kuvia!! Kuvien ei todellakaan tarvitse olla "ihmeellisiä", eikä mitään "virallisia", vaan jokapäiväisiä askareita. Jos et osaa kuvia laittaa mihinkään, niin mie voin kyllä auttaa tässä asiassa. Laita tuolloin miulle kuvia sähköpostilla (tai paperiset kuvat postitse) ja teen niille ilmaisen gallerian. Osoite olisi emilia(at)viribus.info Ilmaisia gallerioita löytyy mm. kuvat.fi -palvelusta, sekä Googlen picasa -palvelusta.

3.1.2011 :: Uusi Vuosi ::

Vuosi 2010 lopetettiinkin oikein rytinällä. Sissi putkautti maailmaan 7 pörröpäätä, joita jaksaa katsella helposti tunti tolkulla. Synnytykset meni mallikkaasti ja koditkin on näin alkuun kaikille pennuille valmiina. Sissi ehti vielä synnyttää vuoden 2010 puolella, mutta vahingon siivittämänä siskonsa Kuro sen sijaan odottaa uudelle vuodelle. Vahinkoja sattuu ja taas kerran akita osoitti, että nuoresta miehestä on hommiin ilman sen suurempia eleitä. Kun Kuron tila huomattiin, oltiinkin jo pitkällä tiineyden kanssa. Eikä mieleen enää tullutkaan keskeytys. Joten pentuja odotetaan Kurolle syntyväksi vielä tammikuun aikana!

Pyhät meni mukavasti, joskin Juno joutui antibioottikuurille tulehtuneitten anaalirauhasten vuoksi. Luulin, että kyse oli selästä kun Juno alkoi juuri ennen joulua kävelemään takajaloillaan huonosti. Mutta sattuneesta syystä tuli mieleen anaalirauhaset, jotka eläinlääkäri totesikin syyksi. Kas kummaa kuinka pieni asia voi antaa yllättävän ison ongelman. Onneksi hoito on helppo ja vaiva nopea hoitaa!

Nami nuorikko (P-pentue) säikäytti meidät kaikki kunnolla joulukuussa joutuen kiireesti eläinlääkäriin. Siellä pennulla todettiin olevan normaalia pienemmät munuaiset. Tyttö oli jo niin pahassa kunnossa, että kaikki luulimme sen pääsevän paremmille metsästysmaille ennen joulua. Toisin kuitenkin kävi - sillä Nami on kaikkea muuta kuin luovuttaja! Hoito toi Namin takaisin hyvään kuntoon ja vaikka edelleen eletään veitsen terällä, niin Nami on voinut kohta jo kuukauden erittäin hyvin. Uusintatutkimuksiin Nami viedään myöhemmin, jotta nähdään munuaisten tilanne uudelleen. Nyt mennään päivä kerrallaan eteenpäin.