Vuoden 2016 uutiset

Vuoden paketointi; Hulda CIB, Martta RIP

Martta nukkui pois eläinlääkärin vastaanotolla 17.11.2016 hienossa 12,5-vuoden iässä. Paljon mahtui Martan vuosiin, monet monet kokemukset. Niistä suurimpina ainakin ensimmäisenä syntymä. Onhan Martta ensimmäinen oma kasvattini. Martta lensi miun kanssa Espanjaan, teki 7 pentua, sairastui SA:han, muutti tarhakoirasta kerrostalokoiraksi, kasvatti Maian, muutti Lappeenrannasta Helsinkiin kiireisimpiin ympyröihin, palasi synnyinkotiinsa eläkepäiville, sai pahanlaatuisen kasvaimen, joka oli levinnyt laajalle, selvisi 10-vuotiaana isosta leikkauksesta, ehtipä kasvattaa vielä parin kuukauden ajan Ansaa. Lopussa alkoi mahassa näkyä ulospäin kasvain ja kunto alkoi huonota kesän lopulla. Melko äkkiseltään sitten kunto romahti ja Martta oli päästettävä pois.

Suuret kiitokset ja sitäkin suuremmat osanotot haluan näin julkisestikin vielä sanoa äidilleni, jolla Martta asui loppuvuodet. Ei olisi parempaa elämää Martta saanut. Kiitokset suuret myös iskälle, joka myös otti Martan hoitoonsa. Martan saattoi viimeiseen matkaan äitin ja iskän lisäksi hyvä ystäväni Kira, joka on nähnyt ja ollut mukana Martan syntymästä aina sen kuolemaan saakka. Eräänlainen ympyrä sulkeutui.

Hyvästit on jouduttu jättämään 4.11.2016 myös 7,5-vuotiaalle Kurolle, joka kärsi arjessa. Kurolla oli ilmeisesti epilepsia, sillä se sai elämänsä aikana muutaman epileptisen kohtauksen. Osanottoni Mirva ja Teppo!

Vuosi on ollut tapahtumarikas. Pentueita on syntynyt kaksi, näyttelyissä on tullut menestystä ja koirat ovat kasvaneet, komistuneet ja viisastuneetkin. Pitkän odottelun ja työn jälkeen miulle syntyi pitkästä aikaa oma VU-tyttö Ansa. Vuosi 2016 jää muistoihin hyvänä vuotena. Näyttelysaralta haluan nostaa esille Huldan kansainvälisen muotovalion tittelin! Hulda on ensimmäisenä VU:na tehnyt tuon suurimman saavutuksen mitä muotovaliotittelien saralla on saatavissa. Huikeaakin huikeammat onnittelut Virve ja Niko!!!!!!

Sivut on nyt päivitetty mm. näyttelytulosten sekä terveystulosten osalta. Johan olikin hommaa, sillä VU-koirien näyttelykertoja oli tältä vuodelta kertynyt aikas suuri määrä. Täytyy yrittää pysyä mukana päivityksillä paremmin ensi vuonna.

Loppuvuosi pantiin pakettiin Helsingin Voittajan myötä, jossa Tino nappasi sijoituksen paras uros kehästä ollen ainoa sijoittunut suomalaiskasvatti! Loput tulokset näkyy tuloksissa. Ensi vuonna starttaa kehissä pitkästä aikaa myös oma koiruus, Ansa. Jännittää jo nyt! Tämän myötä haluan toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2017! Jouluihmisenä nautin suuresti joulusta, joten tarttukoot miun innostus myös muihin.

Loppusyksyn kuulumiset

Pitkäänpä oon jälleen päivityksiä pantannut. Tässä nyt suht tiiviissä tahdissa tärkeimmät. Kesän-syksyn aikana on 10-vuotiskerhoon saatu uudet pentueet, eli Minervat ja E-pennut, jotka juhlivat elokuussa pyöreitä päiviä. Onnea kovasti kaikille!

Valitettavasti E-pentueen Nana sairastui kohtutulehdukseen, jonka takia rakas ystävä jouduttiin lopettamaan 4.5.2016. Nanalla todettiin vuosi sitten SA, mutta sairautensa kanssa mummeli pärjäili hyvin. Osanottoni Nanan perheelle. Raskaan päätöksen eteen joutui myös Niina ja Jukka, joiden perheen uros Agari jouduttiin lopettamaan. Agarilla ei luusto vanhuuttaan enää kestänyt, vaikka sille tehtiin lonkkaan proteesileikkaus. Syvä osanottoni! Halusin Agarista mainita tässä, vaikkei olekaan VU-koira eikä VU-linjan takana, mutta koska oli kuitenkin VU-perhettä.

Martta on menossa huonompaan suuntaan. Rautaisen mummon kanssa mennään viikko kerrallaan ja juuri niin pitkälle, kuin päästään. Martalla on syöpä lähtenyt leviämään ja se näkyy kunnossa. Yksi selkeä ilon pilkahdus on kuitenkin saatu kun mummelille alettiin syöttämään MSM jauhetta ruoan seassa. Nykyisin Martta porhaltaa päivittäin portaat, mitä se ei ollu tehnyt enää vähään aikaan. Nousuista ja laskuista on vanhuksen elämä tehty.

Kotona miulla on ollut todella vaikeeta. Itse asiassa niin vaikeeta, että Ansa on ollut nyt pari viikkoa Martan luona Lappeenrannassa. Ja on siellä vielä toistaiseksi hetkisen. Meillä on ylitsepääsemätön ongelma yksinolon tuhoamiset. Jotain mistä en vielä ollut tietoinen, niin nyt on tuokin helvetti sitten omakohtaisesti koettu. Sääliä ei miulta irtoa, joten hermot on olleet aivan riekaleina. Ei akitan kuulu tuhota! Tämä nyt vaan muistuttaa siitä, että myös akita on koira - siinä missä mikä tahansa muu rotu. Huoh, toivossa on hyvä elää, että tilanne rauhottuu ajan myötä. Nimittäin myöskään koirakouluttajilta ei ole muuta ohjetta saatu. Ansa viihdyttää itseään tuhoamalla, vaikkakin miuta on todella vaikea vakuuttaa, etteikö siinä olisi vanhaa kunnon v*ttuilua takana. Vaikkakin ikää on vasta vajaat puoli vuotta. Raportoin taas Ansan kehityksestä jossain vaiheessa. Kaikki työ, jotka taistelette koirienne kanssa jonkinlaisen käytösongelman kanssa, saatte tällä hetkellä miulta täydet sympatiat puolellenne!

Ruokkeella oltiin elokuun lopulla ja viikonloppu hujahti oikein mukavasti jälleen kerran. Kiitokset tuhannesta paikallaolijoille! Ens vuoteen on jo nyt varattuna samaiseen paikkaan syyspäivät ja niitten mukana Kiva Koirakansalainen testi!! Tästä lisää alkuvuodesta, mutta laittakaahan jo nyt kalentereihinne ylös päivämäärä 18.-20.8.2017. Kuvia tämän kesän päivistä löytyy galleriasta.

Näyttelyrintamalla on Huldan osalta tullut ihan mielettömät saavutukset. Upea tyttö kävi hakemassa ulkomailta muutamat tittelit. Kunhan istun ajan kanssa alas ja päivitän tulokset sivun, niin siellä sitten asiasta lisää. Onnea jo näin "etukäteen" Virvelle ja Nikolle upeista saavutuksista!

Laitetaanpas uutisiin vielä tuoreen VU-perheen lisäyksestä sananen. Ihan äskettäin lensi Argentiinasta saakka valkoinen jääkarhunpoikanen Fudo hirmuisen isoilla tassuillaan tänne. Tervetuloa Suomeen ja kaikkea hyvää Jennalle ja Kuismalle Fudon kanssa!

Lyhyet kuulumiset ja VU-foorumi

Yritän kesän aikana ottaa aikaa ja päivittää sivustoa, mutta vielä sitä saadaan odottaa. Sen sijaan muistutan, että miulla on VU-foorumi käytössä! Se on suljettu foorumi, jonka tarkoitus on palvella VU-kasvattien omistajia/perheitä. Ja koska miulla on tuhat vuotta sitten ollut viimeksi akitan pentu kotona kasvamassa, niin tuntuu hieman kuin alottaisi osittain täysin alusta. Niinpä onkin suunnattoman mielenkiintoista kysellä ja miettiä kaikkia kasvuun liittyviä asioita. Eli pyydänkin kaikkia VU-kasvattien omistajia rekisteröitymään ilmaiselle foorumille, jotta voidaan höpöttää ja seurata pentusien kasvua yhdessä!! viribus.8forum.net/login

Tokikin toivon foorumille tietenkin myös kaikkia aikuisten VU-koirien omistajiakin. Eli tervetuloa! Niin ja tervetuloa myös VU-päiville elokuussa. Mökit on vapautuneet julkiseen varaukseen, mutta sehän ei tokikaan sano etteikö mukaan vielä pääsisi...! Kilometrit palkitsee, vaikka niitä enemmän Ruokkeelle kertyisikin.

Varaa mökkisi Ruokkeelle elokuussa

VU-KESÄPÄIVÄT ELOKUUSSA RUOKKEELLA 18.-21.8.2016! Ruokkeen lomakylä Mökit vapautuu 15.6. alkaen julkisesti varattaviin. Varaa siis paikkasi sitä ennen, niin päästään "samoille kulmille" asettumaan. Kerro, että olet tulossa VU-päiville varatessasi mökkiä. TERVETULOA MUKAAN!!!

Pe illala grillataan kodassa, omat eväät ja juomat mukaan. Lauantaina tehdään jotain mukavaa yhdessä ja käydään mm. yhteislenkillä iki-ihanissa maisemissa!

Uutisia kesänkorvilta

Aloitetaan nyt niillä pentu-uutisilla, kun niitä kerta on. Miulle on oma Ansa syntynyt!! Islan tytöt syntyivät 22.4. ja voi sitä hyper super suurta riemua kun tulijoita oli kolme, joista kaksi tyttöä ja poika. Valitettavasti tuo poika ei ollut elinkelpoinen, joten pojan matka päättyi siihen mistä se alkoikin. Punaiset Ryövärin Tyttäret sen sijaan voivat mitä mainioimmin ja ovat niin syötävän suloisia. Vielä on viikkoja jäljellä, mutta sitten on se hetki kun Ansa muuttaa meille Maian luokse!!!! Tuossa pennussa kiteytyy tuhat ja tuhat muistoa ja historiaa, ettei niitä kaikkia edes muista. Ansasta lisää myöhemmin.

Maksin ja Maikon pennut ovat jo ehtineet neljän viikon ikään ja ovat kyllä mitä hurmaavimpia. Leveitä rakenteiltaan, pyöreitä päistään ja ihania raidoiltaan. Luonteiltaan tytöt ja pojat ovat oikeastaan kaikki erilaisia, jokainen oma persoonansa. Nämä pennut odottavat omia kotejaan, joten otahan yhteyttä miuhun tai pentujen myyjään Jaakkoon, jos olet kiinnostunut!! Lisätietoja: K-pentueesta.

Daiki on päätynyt alkuperäisen isäntänsä luokse. Pariskunnan erossahan Daiki jäi Suville, mutta nyt on Daikilla hyvä olla ja asiat kunnossa. Toivotan kaikkea hyvää nuorukaisen kanssa Harrille!!

Sitten vielä uutisia SA-tutkimusrintamalta. SA:ta tutkitaan jatkuvasti ja uusimman tiedon mukaan periytymiskaava on muuttunut autosomaalisesta resessiivisestä polygeeniseksi. Eli sairaus on usean geenin aiheuttama ja yhden geenin alueen sisällä voi olla geneettistä vaihtelua, jotka kaikki vaikuttaa SA:n puhkeamisriskiin. Sisäsiittoisuus lisää sairastumisen riskiä. Akitakasvattaja Peter van der Lugt, kennel Kureina No Kaze, haastatteli SA-tutkimusta tekevää tohtori Niels Pedersenia. Mielenkiintoisimpia osuuksia haastattelussa on Peter van der Lugtin vertaus sairaiden geenien periytymisestä. Hän vertaa tilannetta palapeliin, jossa valmiiseen palapeliin tarvitaan oikea määrä "SA-paloja". Koira saa aina pareittain geenit vanhemmiltaan, joten molemmat vanhemmat voivat antaa oman osuutensa SA-palapeliin, muttei välttämättä yhtä paljon. Voi olla, että toisella vanhemmista on enemmän "SA-paloja" kuin toisella. Joten sairastumiseen voi vaikuttaa toinen vanhemmista enemmän kuin toinen. Haastattelu löytyy englanniksi hänen sivuiltaan: http://www.kurenai-no-kaze.com/looking-into-sebaceous-adenitis.

Martta kävi alkuvuodesta osallistumassa VGL monimuotoisuustutkimukseen. SA-sairaana Martta saikin erittäin mielenkiintoiset tulokset, jotka löytyy Martan omilta sivuilta: terveys kohdasta.

Pentuja pentuja pentuja

Meillä on iso kasa pentuja! Huittisiin, Maikon ja Maksin kotiin syntyi 16.4. suuri ja varsin raitapitoinen pentue. Nimittäin tuontinarttu Maikon ja Yukitama-pentueen jo iäkkäämmän herran yhteiselon toimivuudesta kertoo 8 pennun syntymä riittävän hyvin... Molemmat vanhemmat ovat brindlejä, taustalla myös paljon brindleä. Ja vaikka molempien vanhempien toinen vanhemmista on punainen, niin punainen jäi hyvin vähäiseksi (yksi pentu). Raitapaidat ovat kauniita väreiltään, innolla odotan mitä pentusista kasvaa. Jos pentu kiinnostaa, niin ota yhteyttä joko miuhun tai Jaakko Lehtiseen, joka pariskunnan omistaa. Lisätietoja päivittelen myöhemmin, mutta yhteystiedot ja yhden kuvan löydät pentuja sivulta.

Daiki poika on yhä vailla oikeaa kotia. Daiki muutti kertaalleen uuteen kotiin, mutta välit Daikin ja perheen aiemman koiran kanssa eivät toimineet. Päätimmekin Suvin kanssa, että on parempi etsiä Daikille koiraton koti, jottei kotiutuminen jää koirasta kiinni. Eli otathan rohkeasti yhteyttä, jos olet kiinnostunut Daikista! Yhteystiedot Pentuja sivulla.

Islan synnytystä odottelen, tällä viikolla pitäisi tapahtua. Tämän lisäksi myös Reikan suunnalla on tapahtunut, sillä Reika on onnistuneesti siemennetty upealla Zao Marulla, joka itse asustaa Venäjällä. Toukokuussa selviää mitä on odotettavissa.

Onnittelut ovat jälleen kerran paikoillaan Sirun perheelle mummon voitosta Akita ry:n Vuoden Veteraani kisassa! Mahtava, upea, ihana Siru - onnea!!

Uuden vuoden kujeet

Tervetuloa uusi vuosi! Odotuksissa tälle vuodelle on uudet VU-sukupolvet sekä saada näyttelyihin tuoreita VU-kasvatteja. Katsotaan mitä kaikkea tämä vuosi tuokaan tullessaan. Avoimin mielin kaikki vastaan otetaan. Tervetuloa uudet ja vanhat seuraamaan kuluvaa vuotta.

Vuotias komistus Daiki etsii itselleen uutta kotia. Harmillisia aina nämä tapahtumat kun perhe joutuu luopumaan, mutta sitä se elämä on. Toisinaan hyviä ja toisinaan ikävämpiä yllätyksiä täynnä. Murehtimaan ei kuitenkaan jäädä, vaan jos olet vailla hauskuutta elämästäsi ja kainalo huutaa isoa, tummaa ja energistä japanilaista akitaurosta, niin otahan yhteyttä! Kuvia pentuja sivulla.

Pentusia on toiveissa tälle vuodelle aina kolmen nartun verran. Sarjan aloittaa Isla, joka toden teolla vietti aikaa Toran kanssa. Ihan Toran väsymiseen saakka! Kolmas kerta toden sanoo, eikö? Nyt jos koskaan pentusia odotetaan syntyväksi huhtikuussa, joten ovat varsin mukavasti muuttovalmiita uusiin koteihinsa kesäkuussa. Seuraavina olisi vuorossa Reika ja tuontityttö Maiko. Pysykäähän kuulolla siis!

Tänä vuonna oon ehtiny olla yhdessä näyttelyssä, nimittäin Turussa tammikuussa. Pääsin esittelemään siellä mielettömän hurmuripojan Keijon! Rakastuin ikihyvikseni tuohon suureen nalleen, joka hurmaa joka solullaan. Akitoissa on ollu puhetta pienestä koosta. Mutta kyllä kun otan esimerkiksi Keijon esille, niin kaikkea muuta voi sanoa, muttei pieneksi haukkua. Mikko sai nappastua parit kuvat miusta ja Keijoista, joka ei ollenkaan peittele tunteitaan, eikä ymmärrä yhtään kokoaan. Näitä lisää kiitos!

Sitten vähän kotirintamauutisia. Koirien ruokkiminen on aina ollu miulla lähellä sydäntä. Edelleen meen kotona raakaruokinnalla. Ostin taannoin 25 kg lihaa pakkaseen, josta 5 kg oli possun torvia. Ne ei sinällään tuo muuta kuin mahantäytettä kuppiin, mutta on halpaa, joten ajattelin pienentää kustannusta ostamalla osan halpaa ruokaa.
Ensikosketus Maialla oli kyllä hyvä kun se tutki kuppiaan, joka sisälsi tätä outoa torvea. Ja siksi se varmaan mielessään miutakin kutsui kun ruokaansa maistoi.. Maia närppi ja heittele kupin yli paloja, jotka ei hänestä olleet ruoan arvoisia. Vähän kouras miuta kun katoin toista taistelemassa ruoan kanssa. Lopputulemana eka annos meni alas kuitenkin suurimmalti osin. Seuraaviin annoksiin aloin lisäämään sekaan enemmän muita lihoja, jotta torvet ei soittaisi pääosaa. Maia tykkäs, mutta edelleen kupista lenteli yökköpalat yli. Ahneita koiria on kuitenkin helppo koulia, koska edelleen näkyy pieni inho torvia kohtaan, mutta niin vain kupit tyhjenee kerta toisensa jälkeen. Nyt oon päättäny, että Maia joutuu syömään sen 5 kg torvia, mutta sit kyllä jää torvet ostoslistan ulkopuolelle. Se siitä ruoan halpuuttamisesta.

Martta Marttuli kävi vierailulla meillä! Sehän on asunut jo 1,5 vuotta Lappeenrannassa miun vanhemmilla. Marttuli käveli suoraan sisään ja herkkukaapille. Ai että kaipaan tänne akitaan kun tuo rakas mummeli oli käymässä. Martalle portaat on hankalat. Hissillähän sitä kuljetettiinkin ulos, vaikkei toinen hirveesti siitä välittänytkään. Takaosa on ollut nyt vähän aikaa Martalla huono. Siltähän leikattiin pahalaatuinen nisäkasvain loppuvuodesta 2014 ja samalla otettiin etäpesäkkeet lonkan ympäriltä pois. Martta aristaa leikkauspuolen alaselkää ja kävelyssä huomaa vanhuksen heikentyneet voimat. Toisaalta mummo on pirteä mieleltään, joten matka jatkuu eteenpäin. Hieronnassa Martta kävi äskettäin, josta olikin selvä apu.